Kun perheen kaksi taiteilijasielua keksivät yhdistää osaamisensa, voi syntyä hienoja ja uudenlaisia ideoita.
Pienestä ideanpoikasesta sai alkunsa myös runokirja Elämän haiku.
Se on mikkeliläisen akvarellisti Sinikka Kankkusen ja hänen Ruotsissa asuvan tyttärensä Tiina Pukkila Sarilidoun yhteistyön tulos. Kirja sisältää maalauksia ja maailman lyhimpiä runoja eli haikuja. Runoista jokaisessa on tarkalleen kolme riviä ja 17 tavua, ei yhtään enempää eikä vähempää.
Työnjako oli heti alusta alkaen selvä. Pukkila Sarilidou keskittyi runojen kirjoittamiseen ja koko ikänsä taidetta tehnyt Kankkunen kuvittamiseen.
– Oli yllättävän helppoa maalata tekstien inspiroimana. Samalla huomasin, miten samanlainen sävel minulla ja Tiinalla onkaan, se oli sellaista äidin ja tyttären syvää yhteyttä, Kankkunen kuvailee.
Kirjan runot ja kuvat on ryhmitelty vuodenaikojen mukaan. Niiden aiheet liikkuvat arjen pienissä hetkissä ja muistojen aarteissa.
Koska runot ovat lyhyitä ja kuvitukset ilmavia, jää tilaa myös lukijan omalle mielikuvitukselle. Lukija voi ikään kuin mielessään kuvittaa omat hetkensä ja muistonsa.
– Kirjan tarkoituksena on innostaa lukijaa tekemään myös omia havaintoja ja tulkintoja. Jokaisessa kun herää omanlaisia muistoja eri vuodeajoista, Kankkunen maalailee.
Kirjan tarkoituksena on innostaa lukijaa tekemään myös omia havaintoja.
Ajatus runokirjan tekemisestä heräsi sattumalta. Kirja sai alkunsa Pukkila Sarilidoun perheen vapaa-ajan asunnon maisemissa Bergslagenissa.
Pukkila Sarilidou oli saanut kirjoituskurssilla tehtävän kirjoittaa haikuruno, jossa on viisi tavua ensimmäisellä, seitsemän toisella ja viisi kolmannella rivillä. Runossa piti olla myös yllättävä käänne.
Haikurunojen kirjoittaminen tuntui Pukkila Sarilidousta vapauttavalta, koska niistä sai jättää pois turhat selitykset ja antaa ilmaa tulkinnoille.
– Tiina lähetti minulle muutaman runon, ja ne luettuani minulle tuli halu maalata niihin sopivat kuvat. Runoja ja kuvia alkoi syntyä aina vuodenajan vaihtuessa, Kankkunen taustoittaa.
Pukkila Sarilidou työskentelee psykologina Tukholmassa ja myös toimittaa neljä kertaa vuodessa ilmestyvää ruotsinsuomalaista Liekki-kulttuurilehteä.
– Tiina on ollut hyvä kirjoittaja pienestä pitäen, Kankkunen kehaisee.
Marraskuussa julkaistussa kirjassa on kaikkiaan 16 runoa, neljä jokaista vuodenaikaa kohden. Kuvia on saman verran.
– Tätä projektia oli ihanaa tehdä. Se antoi lisää sisältöä elämään, joka oli koronan takia muuten melkein seisahtunut. Taisimme tehdä kirjaa hiljalleen noin puolitoista vuotta, Kankkunen muistelee.
Ilahduttavaa on ollut myös lukijapalaute, jota valmis kirja on saanut Kankkusen sanoin kohtalaisen paljon.
– Palaute on ollut välillä niin hyvää, että ihan on meinannut itkettää. Erityisesti se on koskettanut, että lukijat ovat aistineet äidin ja tyttären välisen yhteyden.
Myös Kankkusen toinen tytär, mikkeliläinen Tiivi Pukkila-Nupponen, on ollut apuna kirjan tekemisessä.
– Melkein voi sanoa, että me teimme tämän kirjan kolmistaan, äiti ja kaksi tytärtä. Tiivi antoi hyviä neuvoja ja auttoi kielellisessä asussa, Kankkunen hymyilee.
Elämän haiku on omakustanne. Nidettä on painettua parisen sataa kappaletta sekä suomeksi että ruotsiksi.
Kirja on esillä Mikkelissä Suomalaisessa kirjakaupassa, ja siihen voi käydä tutustumassa vapaasti.
Jos runokirjan mielii omaksi, voi sen ostaa suoraan Kankkuselta lähettämällä sähköpostia osoitteeseen sinikka.kankkunen@gmail.com.
– Ajatuksena on, että kirjaa painetaan lisää, jos sille on paljon kysyntää. Ja kyllähän se toisenkin kirjan tekeminen on käynyt mielessä, Kankkunen vinkkaa.