Rainer Bollströmistä olisi voinut tulla urheilija tai raviohjastaja. Kumpaankin olisi ollut hyvät edellytykset.
Musiikki kuitenkin vei miehen mukanaan ja on vienyt niin pitkään, että laulajalla on tiedossa 30-vuotisjuhlallisuuksia ensi vuodelle.
– Ensi vuonna olisi tarkoitus julkaista juhlalevy ja tehdä merkkivuoden tiimoilta myös kiertue. Kovasti pyritään myös siihen, että kotikaupunki Mikkeliin saadaan esiintyminen järjestymään, Bollström sanoo.
Ensi vuonna laulajallekin tulee 60 vuotta täyteen, joten juhlaan on monta syytä.
Palataan kumminkin ensin vähän ajassa taaksepäin. Rainer Bollström syntyi vuonna 1963 Joensuussa. Rainerin ollessa viisivuotias perhe muutti Anttolan kautta Mikkeliin, Lähemäen Raivaajankadulle.
– Lähemäen kouluaikoina olin kova juoksemaan. Olin sekä nopea että kestävä ja minulla oli pitkään Lähemäen koulun Cooperin testiennätyskin. Lukemia en enää muista, mutta se ennätys oli pitkään rikkomatta, laulaja muistelee.
Urheilu jäi kun muut velvollisuudet kutsuivat.
– Isäukkoa piti alkaa auttaa ravihommissa ja nuoremmista sisaruksistakin pitää huolta. Meitä kun oli seitsemän lasta, Bollström kertoo.
Hän suoritti raviohjastajan kortin ja ajoi monen vuoden ajan isänsä ja muiden hevosia.
– Silloin tällöin pärjäsinkin, Olisi siinäkin hommassa voinut kehittyä, hän kertaa.
Kohtalo astui peliin uudenvuodenaattona 1990.
Mikkeliin kun tullaan, tapaan aina vanhoja kavereita ja soittaja-ystäviä.
– Vaimon kanssa mietittiin, että lähdetään jonnekin uutta vuotta vastaanottamaan. Menimme Mäntymotelliin, jossa oli vanhojen kaverieni orkesteri Löytöpojat soittamassa.
– Sitten kävi niin, että laulajalla oli joku este. Kaverit sanoivat, että tule sinä pelastamaan heidät. Nousin iltakymmeneltä lavalle ja lauloin loppuillan, uuden vuoden puolelle asti.
– Tauolla hotellinjohtaja kutsui minut ja bändin kapellimestarin juttusilleen. Arveltiin että nyt tulee haukut kun olikin tällainen laulaja, mutta hän löi eteen paperin, jossa oli kiinnitys kahdeksi viikoksi Mäntymotelliin laulamaan. Siitä se alkoi, kertaa laulaja.
Vaimokaan ei pahastunut, kun uudenvuoden vietto meni uusiksi.
– Ei, hän aina kannusti minua laulamaan. Hän tiesi, että se on minun juttuni.
Kylmiltään mies ei lavalle noussut. Lauluharrastusta ja esiintymisiä oli takana jo useampi vuosi.
Laulu on soinut Bollströmin elämässä aina.
– Olavi Virtaa kuunneltiin radiosta ja isäkin lauloi aina hänen kappaleitaan. Sitten myöhemmin mukaan tuli mustalaismusiikkia kuten Hortto Kaalo. Frediä ja Kari Tapiota olen aina kuunnellut, samoin Beatlesia, Elvistä ja Paul Ankaa.
– Kirjaston yläkertaan aina kavuttiin musiikkiosastolla, lyötiin luurit päähän ja kuunneltiin, muistaa Bollström.
Nykyohjelmistossa hänellä on itselleen tehtyjen laulujen lisäksi vanhojen mestarien lauluja.
– On Kari Tapiota ja Reijo Taipaletta, samoin Unto Monosen sävellyksiä.
Tulevalle levylle on tekeillä jotain aivan uutta.
– Minuun otti yhteyttä nuori helsinkiläinen tuottajaporukka. He olivat kuulleet kappaleeni Syttyy ja räjähtää ja he halusivat tehdä kanssani siitä uuden version, samaan tyyliin kuin mitä Portion Boys teki Matin ja Tepon kanssa.
– Se on tulossa juhlalevylleni, samoin kuin joukko uusia, minulle varta vasten tehtäviä kappaleita sekä muutamia uusia versioita vanhoista tutuista lauluista. Levy sisältää tanssittavaa musiikkia, Bollström kertoo.
Keikkailu on jo pitkään pitänyt Bollströmin leivässä. Taustallaan hänellä on luottoyhtye Graniitti, jonka kanssa hän on tehnyt yhteistyötä pitkään.
Keikkakokoonpano voi vaihdella kahden miehen orkesterista täyteen kvintettiin. Näin saadaan tehtyä sopiva setti erilaisiin keikkapaikkoihin.
– Tanssikeikalla vedetään neljä kertaa 45 minuutin setit. Minä laulan kaksi kolmen vartin settiä, bändi hoitaa loput.
Työkuviot veivät Bollströmin Mikkelistä pääkaupunkiseudulle 2000-luvun puolivälissä. Siellä hän ei kuitenkaan viihtynyt ja nykyinen asuinpaikka on Laukaassa.
Yleisö on hänen mukaansa taas löytänyt tiensä tanssilavoille ja ravintoloihin.
– Vielä viime keväänä oli aika nihkeää, mutta alkusyksystä alkoi koronan hellitettyä touhu piristyä. Parempaan ollaan menossa, kunhan ei tulisi taas jotain uutta harmia, Bollström sanoo.
Mikkeli on edelleen keikkapaikoista mieluisin.
– Mikkeliin kun tullaan, tapaan aina vanhoja kavereita ja soittajaystäviä. Siinä sitten tippa linssissä muistellaan vanhoja juttuja.
– Aina kun uutta sesonkia tehdään, toivon että voi kun pääsisi Mikkeliin keikalle. Niitä odottaa ihan erityisesti, laulaja sanoo.