Olen jutellut aika monen avustusjärjestön ihmisen kanssa tänä syksynä.
Kaikki ovat kertoneet minulle saman viestin; myös täällä Mikkelissä vähävaraiset ihmiset tarvitsevat jo nyt paljon apua. Talven edetessä tilanteen ennakoidaan entisestään pahenevan.
Koronapandemia, Venäjän aloittama kunniaton ja raaka sota Ukrainaa vastaan sekä energiahintojen ja muiden kuluttajakustannusten raju nousu ovat saaneet aikaan tilanteen, jossa monessa keskituloisessakaan perheessä rahat eivät tahdo riittää.
Vähävaraisilla eläkeläisillä ja esimerkiksi sairauksista kärsivillä yksinäisillä ihmisillä tilanne on aivan samanlainen.
Meidän keskuudessamme on paljon köyhiä.
Tästä syystä nyt jos koskaan on syytä osallistua keräyksiin, joilla autetaan vähävaraisia selviytymään paitsi joulusta, myös siitä eteenpäin.
Valtaosa meistä on sen verran hyväosaisia, että pystyy auttamaan. Apuun ei tarvita suuria tekoja eikä isoja rahallisia sijoituksia.
Apu voi olla vaikka sitä, että luopuu itselle tarpeettomista, hyväkuntoisista tavaroista ja lahjoittaa ne eteenpäin, niitä kipeämmin tarvitseville.
Apu voi olla myös sitä, että firmat lahjoittavat joulumuistamisiin tarkoitetut rahat isompaan tarpeeseen. Näinhän jo kiitettävän yleisesti tehdäänkin.
Apu voi olla myös sitä, että ihan tavalliset ihmiset organisoivat keräyksiä ja helpottavat lähimmäistensä elämistä.
Ja apu voi olla sitä, että kaikessa hiljaisuudessa lahjoittaa kenties merkittävänkin summan hyväntekeväisyyteen, kun sitä rahaa on itselle kertynyt yli oman tarpeen. Näinkin tiedän täällä Mikkelissä tehtävän.
Minulle tulee auttamisesta aina mieleen ikiaikainen sarjakuvasuosikkini, mestari Carl Barksin vuonna 1951 piirtämä Aku Ankka pelastaa Tyhjälän joulun. Luin sen jo pikkukakarana ja se jäi mieleen, koska siinä rikottiin sarjakuvamaailman kuvioita nostamalla esille köyhät, sairaat ja muuten vähäosaiset.
Luen sen joka joulu ja iän karttuessa sen sanoma menee aina vain syvemmälle, läpi kaikkien suojausten.
Siinäkin mielessä, että niitä Tyhjälän jouluja valitettavasti vietetään myös täällä Mikkelissä. Ja monella arki on yhtä Tyhjälää läpi vuoden, jouluna ja juhannuksena.
Ja meidän, joilla menee hyvin, on velvollisuus auttaa heitä, joilla ei mene hyvin.
Niinpä haastankin kaikki mikkeliläiset auttamaan, kykyjensä, jaksamisensa ja rahkeidensa mukaan. Meistä suurella osalla on siihen hyvä mahdollisuus.
Jos tuntuu siltä, ettei tämä ajatus niin sanotusti oikein lähde, mene lähimmän peilin eteen, katso itseäsi silmiin ja kysy itseltäsi tämä kysymys:
Mikä on minun tekosyyni olla auttamatta?
Kirjoittaja on Mikkelin Kaupunkilehden päätoimittaja.