Puukko lipuu sulavasti pitkin puun pintaa. Ohuet lastut lentävät sievässä kaaressa ja laskeutuvat kepeästi työpöydälle.
Heikki Turunen istuu penkillään ja vuolee puuta tottunein ottein.
– Kokeilepa ihan huviksesi, miten sileä pinta tässä on, Turunen kehottaa ja ojentaa vuolemansa puukalikan käsiini.
Sormiin ei tunnu ainoatakaan rosoa tai nyppylää. Nimenomaan vuolemiseen tarkoitetulla puukolla onkin mahdollista saada aikaan täydellisen sileää jälkeä, etenkin jos homman osaa.
– Saattaa näyttää helpolta, mutta on tässä ne omat juttunsa, Turunen kuittaa naurahtaen.
Turusen kerrostaloasunnon olohuoneessa syntyy uniikkeja koruja puusta ja kaarnasta.
Pääsääntöisesti hän valmistaa korvakoruja, mutta on valmiiden korujen joukossa myös muutama riipus. Muotoja on monenlaisia: sydämiä, pisaroita, kuusikulmioita ja ympyröitä.
Ja vaikka muoto onkin joissain koruissa sama, ei kahta identtistä korvakoruparia voi löytää Turusen hyllystä kovalla etsinnälläkään.
– En saisi aikaan kahta samanlaista korua vaikka kuinka yrittäisin. Puun omat muodot, värit ja ominaisuudet tekevät jokaisesta korusta uniikin.
Turunen tekee korunsa alusta loppuun saakka käsityönä. Puukon lisäksi apuna ovat porakone ja joskus harvoin hiomapaperi.
Korujen koukut ja kiinnikkeet Turunen valmistaa hopealangasta taivuttamalla.
– Aluksi ostin koukut valmiina paikallisesta käsityöliikkeestä, mutta sitten tuli tunne, että vain puolet korusta on minun työtäni. Nyt korut ovat kokonaan käsityötä.
Turunen viimeistelee korut juvalaisen Kiiskilän tilan valmistamalla vahapinnoitteella, joka sisältää mehiläisvahaa ja kasviöljyä. Korut ovat siis puhtaasti eteläsavolaista tekoa.
En saisi aikaan kahta samanlaista korua vaikka kuinka yrittäisin.
– Pinnoitteella suojataan korun pintaa lialta. Puu kun on sellainen materiaali, että se imaisee suojamaattomana kaikki epäpuhtaudet itseensä, Turunen selittää.
Turunen tekee koruja mistä vain Suomessa kasvavasta puusta, kuten katajasta, tervalepästä, pihlajasta, omenapuusta ja tammesta.
Ideana on, että valmistusmateriaali löytyy ihmisten pihoilta tai vaikkapa roskalavalta.
– Suurin osa koruistani on valmistettu pihapuujätteestä eli risuista ja oksista. Materiaali voi olla verstailta ylijäänyttä lautaa tai rimaa, mutta aivan yhtä hyvin se voi olla kuolleen männyn kaarnaa tai pihalta poistetun puun oksia, Turunen sanoo.
Materiaalia on ollut Turusen mukaan helppo löytää.
– Kun kyselen tuttavilta, voiko heidän tontiltaan hakea puutalkoiden jälkeen oksia ja pölkkyjä pois, kyllä melkein järjestään vastataan, että sopii hakea niin paljon kuin kehtaa, Turunen naurahtaa.
Puukko on pysynyt Turusen käsissä aina. Hän sai eväät käsityötaitouteen jo lapsuudessaan, johon kuului vahvasti kaikenlainen käsillä tekeminen ja nikkarointi.
– Materiaaleista tärkein on aina ollut puu. Se johtuu varmasti siitä, että olen varttunut puiden ympäröimänä maalla. Isäni oli kova nikkaroimaan ollessani lapsi. Se innostus tarttui minuunkin.
Turunen sanoo, että puun yllätyksellisyys on aina kiehtonut häntä.
– Puu on jo itsessään kuin koru. Koskaan ei voi tietää, mitä vaatimattoman näköinen oksa pitää sisällään. Se on mielenkiintoista.
Turunen puhuu aiheesta mielellään ja paljon. Vuoleminen on hänelle kuin terapiaa. Se rauhoittaa ja vie hetkeksi ajatukset pois ympäröivästä maailmasta.
– Kun vuolee, niin silloin ei ole mitään muuta. Se on älyttömän mukavaa hommaa ja tekee hyvää pääkopalle.
– Paras paikka vuoleskeluun on jossakin metsän keskellä nuotion äärellä. Siinä on ihmeellinen tunnelma.
Turusen esitellessä tekemiään koruja on hankala uskoa, että mies palasi harrastuksensa pariin vasta vuosi sitten.
Välissä oli monia ja taas monia vuosia, joina hän ei koskenutkaan vuolupuukkoon.
Kipinä syttyi uudelleen viime keväänä, kun Turunen liittyi kaveriporukkansa yhteiseen vuolukerhoon.
– Kerhossa on mukana ihmisiä, jotka ovat työstäneet puuta koko elämänsä ajan tai jopa tekevät sitä työkseen. Sieltä olen saanut hyviä vinkkejä muun muassa siihen, millaisia ja mitä välineitä kannattaa käyttää.
Kesällä Turunen sai loistoidean: hän alkaa tehdä koruja myös myyntiin.
– Mietiskelin, että kun kuitenkin tykkään tästä hommasta, voisin kokeilla, jos joku haluaa ostaa käsitöitäni.
– Aloin varovasti näyttää korujani ihmisille, ja kun ne saivat kannatusta, perustin oman toiminimen.
Turunen myy Lastu ja laine -toiminimellään koruja Facebookin välityksellä. Asiakas voi tilata korun häneltä laittamalla viestiä. Lisäksi Turusen koruja on myynnissä paikallisessa parturi-kampaamo Salviessa.
– Teen koruja myös tilauksesta. Jos joku haluaa korun, jossa on käytetty esimerkiksi hänen lapsuuden kotinsa pihapuun oksaa, se onnistuu.
– Tietenkään puuta ei saa mennä sen takia kaatamaan tai sahailemaan eläviä oksia, Turunen huomauttaa.
Turunen antaa tuotteilleen laatutakuun. Jos koru syystä tai toisesta hajoaa, tekee hän maksutta uuden tilalle.
– Kun puusta ja kaarnasta tekee pieniä esineitä, on aina mahdollista, että joku kohta pettää. Puu on melko kestävä materiaali, joten ei näitä rikkoutumisia kovin usein tapahdu, Turunen tähdentää.
Haastattelun lopuksi Turunen pyytää nuuhkaisemaan valmiina olevia koruja. Niissä on jokaisessa hento metsäinen tuoksu.
– Ehkä paras tuoksu tulee katajasta. Se tuoksu säilyy korussa pitkään, Turunen hymyilee.