Puu valikoitui materiaalikseni sattumalta. Tarkemmin miettimällä voin kuitenkin löytää alkuja puun työstämiseen jo lapsuudestani.
Muistan saaneeni oman linkkuveitsen todella pienenä. Asuimme Jokikadulla isovanhempieni ja isotätini kanssa vanhassa sinisessä puutalossa, jonka kellarissa nikkaroin ja askartelin.
Minulla on edelleen tallessa remontista ylijääneitä laudanpätkiä, joiden pintaan olen kaivertanut 7-vuotiaana kuvia. Niissä on oikeastaan ihan sama tekniikka kuin minulla nykyäänkin. Voisi sanoa, että ne ovat reliefimäisten teosteni esiasteita.
Puu on niin kiehtova materiaali, että vaikka aina välillä kokeilen jotain muuta, palaan siihen aina takaisin.
Puu on läheltämme helposti löytyvä, uusiutuva ja näin ollen suhteellisen ekologinen materiaali. Se on pehmeä, lämmin, kaunis ja myös nöyrä. Puu yhdistää kansantaiteen nykytaiteeseen, myyttisen elävään ja arkisen pyhään.
Suosikkipuuni on koivu. Pidän sen väristä, sopivasta kovuudesta ja helposta työstettävyydestä. Männyssä taas on ihana tuoksu, josta tulee mieleen lapsuus.
Lapsuuden haaveammattini ei liittynyt kuvanveistoon. Ala-asteella haaveilin nimittäin opettajan ammatista. Mummoni tosin oli sitä mieltä, että minusta tulisi hyvä arkkitehti. En itse tainnut edes tietää, mikä arkkitehti ylipäänsä on.
Lukioaikoina haaveilin puolestaan tulevani teatteripuvustajaksi – ehkä osin siksi, että minulla ei silloin käynyt mielessäkään, että joku voisi olla oikealta ammatiltaan taiteilija.
Teatteriharrastuksen innoittamana ajauduin Kuopioon vaatesuunnitteluopintoihin, jotka kuitenkin jäivät kesken.
Kuopiosta matka jatkui Oriveden opistoon. Vasta siellä tajusin, että voisin hakeutua taidekouluun. Pääsinkin toisella yrittämällä Kuvataideakatemiaan, ja koska olen aina nauttinut käsillä tekemisestä, valitsin taideopinnoista kuvanveiston.
Olen koulutukseltani kuvanveistäjä, taiteen maisteri ja kuvataidekasvattaja.
Kutsun nykyisin itseäni yleensä kuvanveistäjän sijaan kuvataiteilijaksi. Nykypäivänä taiteiden raja-aidat ovat häipyneet ja kuvanveiston kenttäkin on laajentunut käsittämään vaikka mitä monumenteista performanssiin.
Inspiroidun pienistä tarinoista ja tunnelmista.
Taiteellisen työn lisäksi opetan jonkin verran eri yhteyksissä. Pidän esimerkiksi työpajoja, sijaistan yläasteilla ja vedän kaupungin seiskaluokkien kuvataiteen kulttuuripolkuja. Keväällä menen LAB-ammattikorkeakouluun kuukaudeksi puukuvanveistokurssin opettajaksi.
Tällä hetkellä olen tohtoriopiskelijana Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa.
Inspiroidun pienistä tarinoista ja tunnelmista. Usein teosteni keskiössä on pieni ihminen suuren hämmentävän elämän edessä.
Aikaisemmin tein tarkat suunnitelmat siitä, millaiselta teoksen tulisi valmiina näyttää. Viime vuosina olen halunnut antaa työn myös tehdä itse itseään ja antanut materiaalinkin osallistua prosessiin. Lähden ikään kuin katselemaan, minne suuntaan materiaali alkaa viedä. Haluan myös itse tulla prosessissa yllätetyksi.
Koetan tehdä teoksissani näkyväksi toimiimme ja valintoihimme vaikuttavia pieniä tiivistyneitä hetkiä, jotka puran osiin, etäännytän alkuperäisestä, tulkitsen vapaasti ja järjestelen uudelleen teoksiksi.
Näenkin taiteilijan työn eräänlaisena siivoamisena tai järjestämisenä: taiteilija liikkuu työskennellessään keskellä perinteitä ja perintöjä purkaen, siivoten ja järjestäen usein ylisukupolvisiakin odotuksia, malleja ja tarinoita.
Teen yleensä suuria reliefimäisiä teoskokonaisuuksia.
Käsittelen puun pintaa maalaamalla, piirtämällä, kaivertamalla tai polttamalla.
Teoksissani puu toimii sekä konkreettisesti materiaalina että visuaalisen ilmeen luojana, mutta samalla puu on myös osa teosten käsitteellistä sisältöä ylisukupolvisten merkitysten tai metsäekologiaan liittyvien kysymysten kautta.
Viime aikoina teokseni ovat irronneet raameistaan ja alkaneet muuttua tilallisemmiksi. Olen saattanut yhdistää niihin ääntä tai liikkuvaa kuvaa. Jotkut teokset alkavat lähestyvät eräänlaisia sosiaalisia veistoksia.
Työni on erittäin sotkuista.
Käytän työssäni erilaisia koneita, laitteita ja välineitä: sahoja, höyliä, talttoja, poria ja puristimia mutta myös liimoja, maaleja, musteita ja pensseleitä.
Toisaalta taiteilijan ammattiin kuuluu valtavasti myös hakemusten, selvitysten ja tiedotteiden kirjoittelua, joten läppäristäkin on tullut tärkeä työväline.
Tällä hetkellä työstän jokeen ja lapsuuden maisemiini liittyviä installaatioita.
Tarkoitukseni on löytää puisten teosteni alkujuurille. Olen urani aikana aikaisemminkin tehnyt teoksia lapsuudenkotini värimaailmasta ja pinnoista, mutta uusissa töissäni siirryn sisätiloista ulos, joen äärelle.
Tammikuussa Suomenlinnan HAA-galleriassa on Jostain kotoisin -ryhmämme näyttely, jonne osa uusista teoksistani tulee.
Olen tehnyt jokeen liittyvän teoksen myös rakenteilla olevaan Mielentaloon. Tarkoitukseni olisi tehdä ensi kesänä myös tohtorintutkintooni liittyvä ulkoteos Pankajoen läheisyyteen.
Perheeseeni kuuluu puoliso ja juuri omilleen muuttanut aikuinen lapsi.
Puolisoni on muotoilija ja puuseppä. Vapaa-ajalla kuljemme ja kierrämme paljon museoita ja näyttelyitä.
Marinoimme lapsemme varmaan taiteella niin perusteellisesti, että hän lähti juuri opiskelemaan alaa, joka ei liity taiteeseen juuri mitenkään.
Kuvataiteen lisäksi harrastan lukemista. Olen lukupiirissä, jossa olemme kokoontuneet kerran kuukaudessa jo noin 12 vuoden ajan.
Harrastan myös säännöllisen epäsäännöllisesti joogaa ja käyn uimahallissa.
Minut tekee onnelliseksi aurinko ja lämpö sekä pieni rakentelu tai puuhailu ulkoilmassa.
Unelmoin siitä, että elämä olisi niin kuin vanhassa lastenlaulussa, jossa matkustetaan ympäri maailmaa laukussa leipää ja piimää vaan ja ihmiset ovat ystävällisiä toisilleen.
Käsi sydämellä -juttusarjassa tarinaansa ja mietteitään avaavat mikkeliläiset kulttuurialan ammattilaiset ja harrastajat.