Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Kolumni | Kiitos kaupungille liikuntareiteistä – ne ovat edullinen tapa kohentaa mikkeliläisten elämänlaatua

Mikkelin kaupungissa saattaa jokunen niin sanottu suuri linja olla välillä vähän hakusessa. Näin voi päätellä ainakin parin viikon takaisesta valtuuston kokouksesta, jossa yritettiin kovasti saada aikaan päätöstä energiaomistuksista.

Siitä ei tullut yhtään mitään. Homma meni farssiksi, eikä vähiten siksi että päätösesityksestä ei saanut selvää virkkuukoukullakaan. Tämän on minulle myöntänyt moni päättäjä ja olisi siinä journalistikin kaivannut esimerkiksi Kuopion povaria tulkinta-avuksi.

Mutta onneksi moni pienempi asia on Mikkelissä aivan erinomaisella tolalla. Minua ilahduttavat älyttömän paljon parannukset, joita on tehty kaupungin liikuntareiteille ainakin Urpolan ja Laajalammen suunnilla, joissa itse olen hirvikärpäsiä ja mäkäräisiä väistellyt.

Itse reittien pohjia on parannettu ja niiden varsille on rakennettu hulppea laavu. Urpolanlammelle ja Laajalammelle on saatu pöytiä ja penkkejä.

Urpolan vanhalta kalanviljelylaitokselta menee nyt helposti kuljettava yhdyspolku Ristiinantien kautta Kaihulle. Ja sinnekin on, aivan lahden pohjukkaan tehty nuotiopaikka penkkeineen, pöytineen ja vessoineen.

Tällaiset asiat ovat minusta aivan huippuja ja kohentavat tavallisen kansalaisen elämänlaatua hulppeasti.

Eivätkä edes maksa paljon, samalla kun viestittävät siitä, että kyllä siellä kaupungin puolella kuntalaistakin ajatellaan.

Ajatellaan ja tehdäänkin, vaikka jotkut pilkkakirveet jaksavatkin toista väittää ja puskaradioissa ynnä tekstaripalstoilla kylvää loppumatonta ja kohtuuttoman väkevää myrkkyään niiden päälle, jotka omaa työtään kuntapuolella tekevät.

Mitäköhän nämä synkeämieliset ankeuttajat ovat muuten itse tehneet sen eteen, että Mikkeli olisi viihtyisämpi ja kaikin puolin hineempi paikka asua?

Liikuntapaikat ovat mikkeliläisille erinomaisen tärkeitä. Sen osoittaa jokavuotinen keskustelu siitä, koska pääsee hiihtämään ja missä. Niinpä niistä paikoista kannattaakin pitää huolta, myös siinä mielessä, että niitä on tarpeeksi ja jokaiselle jotakin -periaatteella.

Tässä suhteessa haluaisin jälleen kerran esittää kainon toiveen siitä, että talvikuljettaviin kävelyreitteihin satsattaisiin myös muualla kuin Kalevankankaan suunnalla.

Ymmärrän hyvin, että uusi kävelyreitti talveksi tarkoittaa samalla sitä, että silloin on yksi hiihtolatu vähemmän käytössä, mutta miettikää nyt edes.

Talvella kun ei ole niitä ötököitäkään. Silloin olisi hyvä olla metsän siimeksessä.

Myös minun, jonka inttitalvi 1985 lopullisesti vieroitti hiihtämisestä.

Kirjoittaja on Mikkelin Kaupunkilehden päätoimittaja.