Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mies, sähköinen ukulele ja päälle rutosti rohkeutta – otavalainen Jokke Karjalainen tekee juuri sellaista musiikkia kuin haluaa. Hän kulkee omia polkujaan ja äänittää biisinsä c-kasetille

Indie-poppia ja -rockia, häivähdys housea ja punkkiakin. Usein monta genreä samassa biisissä.

Näin Mikkelin Otavassa asuva muusikko Jokke Karjalainen, 48, vastaa kysyttäessä, millaisista aineksista hänen uusi musiikkinsa muodostuu.

Tiukkalinjainen genreajattelu ei ole Karjalaisen mielestä juuri mistään kotoisin, ainakaan hänen oman musiikkinsa kohdalla.

Vaikka mies ei välitä lokeroinnista, hän tietää musiikkinsa poikkeavan massasta. Siksi hän usein tiivistää tekevänsä pop- ja rocksävytteistä vaihtoehtomusiikkia.

– Tykkään yhdistellä erilaisia genrejä ja sävyjä biiseihin, hän sanoo.

Oulusta syntyisin oleva ja ison osan elämästään Tampereella asunut Karjalainen muutti Otavaan kaksi vuotta sitten.

Liikenneruuhkiin kyllästynyt mies oli aina haaveillut asuvansa maalla. Otavasta löytyi mukava rivitalokaksio, joka mahdollistaa musiikin tekemisen myös kotona.

Siellä, otavalaisen rivitaloasunnon uumenissa, on syntynyt myös Karjalaisen uusin albumi Radio Free World. Se on kuunneltavissa Soundcloud.comissa.

12 kappaletta sisältävä albumi on julkaistu myös fyysisessä muodossa, mutta ei levynä, vaan nostalgisesti c-kasettina.

– Kasetti on jollain tapaa tyylikkäämpi kuin cd-levy. Toki tähän vaikuttaa myös se, että tunnen erään kasettifirman omistajan ja myös se, että kasetti oli kova juttu tamperelaisissa underground-porukoissa.

Albumi pitää sisällään Karjalaisen sanoin uhman synnyttämiä vapauden ja rakkauden kapinalauluja.

– Huomasin jossain vaiheessa, että joukkoon luikerteli myös oman yksityiselämäni turhautumia ja patoutumia. Niiden yhdistäminen rakkaus- ja vapausteemoihin oli yllättävän luonnollista.

Eli albumi ei sisällä puhtaita rakkauslauluja?

Ukulele tuo biiseihin mukaan oman soundinsa.

– Ei niitä voi oikein rakkauslauluiksi sanoa, mies naurahtaa.

Kaikki Karjalaisen kappaleet ovat englanninkielisiä, ja siihen on tietty syy.

– En halua, että sanoituksiin kiinnitetään liikaa huomiota. Jos laulaisin suomeksi, niin silloin väistämättä kävisi niin.

Karjalaisen jokunen aika sitten käyttöönottama artistinimi Gestapo Summer saattaa nostaa pintaan negatiivisia ajatuksia ja aiheuttaa vilunväreitä.

Mies perustelee nimivalintaa siten, että hän haluaa taiteilijanimellään säväyttää kuulijoitaan, herättää jonkinnäköisiä tunteita.

– Tässä on takana sellainen punk-henkinen ajatus. Halusin saada aikaan reaktioita – keksiä jonkin yhtä coolin nimen kuin brittiläisellä Sigue Sigue Sputnik -bändillä

Eikö sinua huoleta, että artistinimesi saattaa pahoittaa mieliä tai verottaa kuulijoitasi?

– Ei. Minä en välitä.

Mies kertoo tallaavansa muutenkin täysin omia polkujaan.

Hän ei lähtisi muuttamaan musiikkiaan – tai artistinimeään – muiden mielipiteiden vuoksi.

– Tämä nyt vain on minun juttuni. Jos joku tykkää musiikistani, niin se on kiva.

Karjalainen tekee pääsääntöisesti kaiken musiikkinsa alusta loppuun saakka itse. Hän säveltää, sanoittaa, sovittaa, laulaa, soittaa ja äänittää kappaleensa omin käsin.

– Tällä uudella albumilla suurin osa biiseistä on ihan oikean ammattilaisen eli Anssi Alajuuman masteroimia, Karjalainen täydentää.

Pääinstrumenttina useimmissa kappaleissa toimii sähköukulele.

– Ukulele tuo biiseihin mukaan oman soundinsa, koska siitä puuttuvat matalat äänet.

– Joissakin kappaleissa tosin olen käyttänyt niin rouheaa säröä, että tunnistettava ukulelemäisyys alkaa olla vähissä.

Musiikki on soinut Karjalaisen päässä ihan pienestä pitäen.

– Niin pienestä, että itse edes muista sitä. Olen kasvanut musiikkikodissa, joten musiikki on ollut aina elämässäni jollakin tapaa.

– Olen koko ikäni yrittänyt tehdä omia biisejä, soittaa ja laulaa. Ei siitä aina kyllä valmista tullut, Karjalainen nauraa.

Hän tunnustaa, että ei ole oikeastaan koskaan ollut minkään soittimen käsittelijänä erityisen hyvä.

Hän lisää kuitenkin osanneensa aina soittaa auttavasti melkein mitä tahansa käsiinsä saamaansa soitinta.

– Osasin esimerkiksi soittaa jollakin tapaa viulua jo ensimmäisellä kokeilulla. Lapsena soitin epävireistä pianoa. Siihen kyllästyttiin aika nopeasti, joten sain lahjaksi halvan kosketinsoittimen.

Karjalaisen varsinainen musiikkiura alkoi vuosituhannen vaihteen jälkeen. Ensimmäiset kappaleensa hän julkaisi vuonna 2008.

– Tuolloin tein musiikkia Sun Pie -artistinimellä. Ja oikeastaan käytin sitä nimeä todella pitkään, ihan lähiaikoihin asti. Sun Pie -nimellä keikkailin myös jonkin verran.

Mikkelissä Karjalainen ei ole toistaiseksi keikkaillut.

– Eikä se ole vielä ajankohtaistakaan. Täytyy kuulostella tilannetta, hän päättää.

Karjalaisen uuden albumin voi ostaa c-kasettina nettiosoitteessa www.ucttapes.fi.