Sata vuotta sitten niinkin pienessä joessa kuin Sirkkapurossa uitettiin tukkeja.
Puutavaran uitolla oli taloudellista merkitystä, mutta seuraus oli se, että vuosikymmeniin virtakutuinen kala ei ole noussut mikkeliläisjokeen.
Nyt Sirkkapuron perattua jokiuomaa ennallistetaan. Loppukesän vähävetiseen puroon ajetaan kaikenkokoisia kiviä, jykeviä murkuloita, pienempiä jalkapallon kokoisia ja pieniä, suurin piirtein kananmunan kokoisia.
Kivet asetellaan puroon kaatuneiden puiden ja rankojen kera kynnyksiksi, jolloin puron luonne muuttuu lähemmäs alkuperäistä uomaa.
Tavoitteena on rakentaa kutusorakoita, joihin lohinaaras laskee mätinsä. Samalla luodaan poikaskivikoita pikkutaimenille.
Pohjois-Savon ely-keskuksen kalastusbiologi Teemu Hentinen ja metsähallituksen erikoissuunnittelija Eetu Karhunen kahlaavat jokiuomassa.
Saimaan lohikalojen ystävät ry:n puheenjohtaja, jokitalkkari Pekka Huupponen ajaa mönkkärillä läheiseltä sorakuopalta kivimateriaalia, joka on erikseen rahdattu paikalle.
Jokiluonnon ennallistaminen on raakaa käytännön työtä. Kiviä käännellään käsin, lapioidaan soraa ja väännetään lahotukkeja hyönteisten elinpaikoiksi.
Karhunen tuumii, että ei kivien asettelu puroon mitään tiedettä ole, mutta vähän kalan näkökulmaa ja tapojen tuntemista kuitenkin tarvitaan.
Syyskuun alussa, kolmen päivän talkootempauksella Sirkkapuron jokimiljöö muuttui noin 300 metrin matkalla kutujoeksi.
Jos padot saadaan suunnitellusti purettua, syksyllä 2023voidaan jo tehdä jatkohavaintoja.
Teemu Hentinen
Talkoolaisina oli kalatalouden ammattilaisten lisäksi ammattikorkeakoulun ympäristötekniikan opiskelijoita ja rivikaupunkilaisia.
– Tekemistä on vaikka kuinka paljon, tuleviksikin vuosiksi. Isompia kohteita voidaan tehdä konetyönä, tuumii Karhunen.
Sirkkapuron uoma on osa laajaa Mikkelin kaupunkijokien ennallistamishanketta, joka pantiin liikkeelle jo kymmenkunta vuotta sitten.
Karhunen teki tuolloin esiselvityksen Urpolanjoen ja Rokkalanjoen, siis sen seitsennimisen joen, kunnostamisesta ja siitä, saataisiinko järvilohi ja järvitaimen nousemaan kutupuuhiin näihin jokiin.
Vuosiksi hiljennyt hanke heräteltiin, ja kaupunki on hakenut ympäristöluvat kahden joen patorakennelmien purkamiseksi. Padot estävät kalan nousun.
Projektissa ovat mukana kaupunki, ely-keskus, kalatalousalue ja lohikalayhdistys. Taloudellista tukea on tullut Lumme Energialta ja Sirkkapuron kunnostuksessa kiviaineslahjoituksena Mikkelin Autokuljetus oy:ltä.
Urpolanjoella myllymiljöössä patorakennelmien poisto alkaa nyt syyskuun puolivälin tienoilla.
Rokkalanjoki vielä odottelee aluehallintoviraston luvitusta, sillä joella tehtiin luonto-olojen lisäselvityksiä.
Maallikkokielellä sanottuna padot puretaan, mutta käytännössä patorakennelmat uusitaan sopivalle vedenkorkeudelle ja viereen rakennetaan luonnonmukainen kalatie.
Mikkelin jokiin on vuosien mittaan istutettu sekä poikaskalaa että mätilaatikoita. Kuoriutuva poikanen leimautuu jokeensa ja palaa järvivesiltä joskus siihen takaisin kutemaan – jos pääsee patorakennelmien ohitse.
Tuloksia näkyy jo hieman. Kun Hentinen käänsi Sirkkapurossa isoa tukkia, jalkojen välistä vilahti parinkymmensenttinen taimen. Rokkalanjoen alajuoksullakin voi nähdä lohikaloja.
Puroihin ei saa mennä kalastelemaan.
Kannattaako tällainen kunnostushanke?
– Aina kannattaa, kun ympäristön tilaa kohennetaan. Elinympäristökunnostuksia on tehty 1980-luvulta saakka ja vasta kymmenkunta vuotta on purettu patoja. Lohikalan luonnonkannat on turvattava jo kalanviljelyn vuoksi, sanoo Hentinen.
– Ensiksi on saatava kutujoet kuntoon, että saadaan taimen uhanalaisesta elinvoimaiseksi lajiksi, sanoo Karhunen.
Mikkelissä tuloksia voidaan arvioida oikeastaan aika nopeasti, jos Urpolan ja Rokkalan padot, kaikkiaan neljä patoa, saadaan suunnitellusti purettua.
– Siinä tapauksessa syksyllä 2023 voidaan jo tehdä jatkohavaintoja. Muuten nämä ovat pitkän tähtäimen hankkeita, sanoo Hentinen.
Kun jokihanketta aikoinaan kehiteltiin, puhuttiin jopa kalastusmatkailusta.
-Se on kyllä vasta vuosikymmenien päässä, tuumii Karhunen.
Kalastuksesta puheen ollen, yleiskalastusoikeutta ei Mikkelin virtavesissä ole, joten puroihin ei saa mennä kalastelemaan.
– Uhanalaisen kalan pyydystäminen on lailla kielletty. Kun siitä jää kiinni, taimenen suojeluarvon korvaussumma on 2 400 euroa, järvilohen jopa 7 500 euroa, muistuttaa Hentinen.