Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Kolumni | Ravintolaelämyksiä on monenlaisia – mutta niiden parhaiden elämysten tekemiseen tarvitaan tarpeeksi osaavaa henkilökuntaa

En ole tänä vuonna haastatellut yhtään ravintolanpitäjää, joka ei olisi puhunut työvoimapulasta.

Mikkelissä tilanne jumittaa laajentumishankkeita. Hotelli Heimarin yrittäjä joutui keskeyttämään keskellä sesonkia. Anttolan Poijun yrittäjä on pistämässä pillejä pussiin kypsyttyään jatkuvaan työntekijäpulaan.

Yksi syy moiseen on tiedossa. Korona vei majoitus- ja ravitsemusalalta tuhansia työntekijöitä. Merkittävä osa vaihtoi alaa.

Sen ymmärtää. Moni työnantaja ei kahteen vuoteen pystynyt lupaamaan töitä edes huomiselle päivälle. Useimmat meistä haluavat elämälle pitkäjänteisemmän perustan.

Ravitsemusala nousee vielä. Sitä odotellessa voitaisiin alalla pohtia, miten työpaikkoihin saataisiin veto- ja pitovoimaa.

Monesta ravintolasta on tullut käypäläisten temmellyskenttä. Vuokratyöntekijät tekevät vuoron siellä, vuoron täällä ja vaihtavat paikkaa heti kun ei miellytä tai joku tarjoaa parempaa palkkaa. Näin on marjat etenkin monissa ketjuravintoloissa.

Työkulttuuri heijastuu myös yrittäjiin, jotka välittävät työntekijöistään ja haluavat, että henkilökunta on osa asiakkaan elämystä.

Sellaisia meillä täällä Mikkelissä on paljon. Ja nyt minua surettaa, että nämä yrittäjät joutuvat, ilman omaa syytään, kärsimään siitä, että alan yleinen imu on heikko. Työntekijöitä ei riitä niihinkään paikkoihin, joissa työntekijöistä pidetään hyvä huoli.

Osaava, lämminhenkinen ja vakituinen henkilökunta on merkittävä kilpailuvaltti. On kiva mennä ravintolaan, jossa on tuttuja myös tiskin toisella puolella.

Uskon, että tällaisen paikan henkilökunta myös sitoutuu paremmin työnantajaansa eikä ihan ensi kummassa lähde kilpailijan hommiin.

Uskon myös, että jos ravintoloissa on mielekästä tekemistä ihmiselle sopivaan työtahtiin, alan opiskelu kiinnostaa ja töille alkaa löytyä tekijöitä.

Ravintolan ei pidä olla syöttölä tai juottola, vaan paikka, josta saa elämyksiä. Siihen tarvitaan taitavia ja motivoituneita ihmisiä.

Meidän pitäisi tässä asiassa pakitella aika paljon taaksepäin. Aikaan, jolloin meitä palveltiin enemmän.

Minä maksan mielelläni siitä, että toiveitani kysytään ja minut palvellaan alusta loppuun huomaavaisesti.

En halua maksaa ”elämyksestä”, jossa stressaantunut työntekijä yrittää palvella yksin koko kapakan tai vastaa viinitiedusteluuni, että kun en minä noita viinejä juo niin enpä oikein tiiä.

P.S. Facebookissa on parhaillaan menossa Edenredin järjestämä äänestys Suomen parhaasta lounaspaikasta. Siellä voi äänestää myös mikkeliläisiä lounaspaikkoja, vink vink.

Kirjoittaja on Mikkelin Kaupunkilehden päätoimittaja.