Käyntikortissa on virnistävä mies, jonka lääkäritakin alta pilkistää musta bändipaita. Oikean käden ranteessa komeilee nahkaa ja niittiä pursuava ranneke ja vasen käsi osoittaa vieressä olevaa hahmoa.
Vieressä on sama mies Mustanaamion asussa. Saman miehen on viime aikoina pystynyt bongaamaan myös Mikkelin torilta, laulamassa SEKOn eli Sairaan erikoisen kitaraorkesterin solistina.
Se mies on Jari Heikkinen. Monikasvoinen mies, jolla on missio. Hän haluaisi Mikkeliin oman sädehoitoyksikön. Sädetalon eteen hän on valmis laulamaan, puhumaan ja luopumaan hyvän asian vuoksi vaikka parrastaan.
– Hyvän asian puolesta voi hyvin vaikka vähän pelleillä, hän sanoo.
Heikkinen työskentelee Mikkelin keskussairaalan sairaalafyysikkona, tarkemmin kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen erikoissairaalafyysikkona ja lääketieteellisen fysiikan yksikönjohtajana.
– Työnkuvaani kuuluu muun muassa potilaiden, henkilökunnan ja väestön säteilyturvallisuudesta vastaaminen.
– Sairaalafyysikko osallistuu myös laitehankintojen valmisteluun, laitteiden vastaanottomittauksiin, mittausmenetelmien kehittämiseen ja laadunvalvontaan sekä osittain myös päivittäisten mittausten ja potilastutkimusten suorittamiseen ja etenkin niiden jatkoprosessointiin, Heikkinen luettelee.
Laulaminen tuli Heikkisen elämään kymmenen vuotta sitten.
– Lähdin ihan nollasta kokeilemaan tuleeko siitä mitään. Aloitin kansalaisopistossa laulamisen opinnot ja nyt homma on edennyt siihen pisteeseen, että laulan kahdessa bändissä.
– Opiskelen myös klassista laulua musiikkiopistossa, oopperalaulaja Laura Heinosen opissa. Täsä osastoa esitän opiston oppilaskonserteissa.
– SEKO esittää coverbiisejä eri vuosikymmeniltä. Lisäkseni siinä soittavat Juha Ukkonen, Martti Solismaa ja Timo Pöyry.
– Suurin suosikkini on U2 ja isoin idolini Bono. On ihan mahtavaa päästä esittämään sitä musiikkia livenä.
– Tai oikeastaan sitä esittää alter egoni SEbonoKo. Esiintymiset jännittävät sen verran että otan niitä varten toisen roolin. Sitten esiintyminen on helpompaa, Heikkinen selittää.
Sädetalo houkuttelisi osaajia töihin Mikkeliin.
U2 löytyi opiskeluvuosina.
– Kuuntelin sitä tosi paljon 1980-luvulla. Ajattelin, että tämä on minun oma bändini, josta kukaan muu ei tykkää. Sittemmin siitä on tykännyt aika moni muukin, hän nauraa.
Sädetalo Mikkeliin on Heikkisen pitkäaikainen unelma, josta hän on puhunut jo pitkään.
Sädetalolla hän tarkoittaa sädehoitoyksikköä, joka sijoittuisi Mikkelin keskussairaalakampukselle.
– Sädehoidossa käytettävä kiihdytin tuottaa valtavat säteilymäärät. Sen takia sille tarvittaisiin oma, paksuseinäinen bunkkeri eristyksineen, Heikkinen perustelee.
Kyseessä olisi kymmeniä miljoonia euroja maksava hanke, jonka toteutuksesta vastaaminen olisi perustettavan Etelä-Savon hyvinvointialueen vastuulla. Siksi sen mahdollinen toteutuminen on pitkässä viivassa hankesuunnitelmineen ja budjetointeineen.
Todettakoon vielä, että nyt puhutaan vasta yhden miehen visiosta.
– Sädetalo voisi sijoittua nykyisen AD-Varaosan tontille, joka kuuluu Essotelle. Muitakin mahdollisuuksia käsittääkseni on.
Sädetalo helpottaisi syöpäpotilaiden elämää.
– Nyt potilaat matkustavat Mikkelistä Kuopioon, Lappeenrantaan, Jyväskylään tai jopa Helsinkiin muutaman minuutin hoidon takia. Tähän liittyy paitsi vaivaa, myös turhaa matkustamista.
Heikkinen näkee asiassa muitakin puolia.
– Jos Mikkeliin saataisiin sädetalo, täällä olisi keskussairaalassa kaikki siinä tarvittavat palvelut. Se myös houkuttelisi osaajia töihin Mikkeliin ja mahdollistaisi syövän nykyaikaisen diagnostiikan ja hoidon sekä alan kehittämisen Etelä-Savossa, Heikkinen uskoo.
Heikkinen on intohimoisesti sädetaloasian takana. Siihen löytyy muitakin kuin ammatillisia syitä.
vaikka vähän pelleillä.
– Minulla on ollut pienestä pitäen karsinofobia, äärimmäinen syövän pelko. Olen sairastanut kaikki mahdolliset syövät omassa mielessäni. Tämä on vähän terapiaa siihenkin.
Mutta entäs se Mustanaamio? Mitäs sen hahmon takana on?
– Kirjoitin Kuopion lyseosta vuonna 1984 ja minulla oli penkkariasuna Mustanaamion puku.
– 12 vuotta myöhemmin valmistuin. Osa sairaalafyysikon työstä on menetelmien ja laitteistojen laadunvarmistusta erilaisten testikappaleiden avulla.
– Niitä testikappaleita kutsuttiin englanninkielisellä sanalla phantom, mikä suomentui fantomeiksi. Ja sehän on sama kuin Mustanaamio!
Ja siitä se ajatus sitten lähti.
– Esiinnyin Mustanaamiona ensimmäisen kerran vuoden 2003 Isotooppipäivillä Mikkelissä. Sen jälkeen olen tehnyt saman useissa tilaisuuksissa, viimeksi yksissä läksiäisissä kesällä.
– Mustanaamion asussa on vähän sama kuin lauluhommissa. Kun ottaa toisen hahmon niin homma sujuu, Heikkinen nauraa.
Fantomit ovat totista totta.
– Menetelmäkehitystyö on keskeistä sairaalafyysikon arkea. Lääketieteellisen fysiikan tutkimustoiminta Mikkelissä on painottunut fantomikehitystyöhön ja kuvantamisen laadunvarmistuskierrosten järjestämiseen.
– Munuaistoiminnan gammakuvaukseen kehittämäni fantomi automatisoitiin Keksintösäätiön tuella ja patentoitiin. Munuaisfantomeita olemme käyttäneet kaksi kertaa Suomen kattavilla laadunvarmistuskierroksilla, taustoittaa Heikkinen.