Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Emolassa sijaitsevan Miun Juuret -korttelileipomon elämää värittävät tärkeät asiakaskohtaamiset. Hapanjuurituotteet ovat saaneet hyvän vastaanoton.

Vielä vuosi sitten Mimmi Tickin leipomo Miun Juuret leipoi Molanderinmäeltä käsin Vuoripulun alivuokralaisena. Vuodenvaihteessa leipomo sai eteensä mahdollisuuden – heille tarjottiin vakituista liiketilaa Emolassa.

– Laulumo-karaokepalveluiden Pauliina Hintsanen otti meihin yhteyttä ja kertoi, että hänen toimipaikkansa rakennuksesta oli vapautumassa tilaa, Tick kertoo.

Pienten mutkien ja käännösten kautta tila päätyi Tickille. Miun juuret avasi oman kahvilan ja korttelileipomon Emolaan kaksi kuukautta sitten.

Kahvilan remontti rahoitettiin osittain joukkorahoituksella.

– Ihmiset tavallaan ostivat meiltä tuotteita etukäteen ja saivat vastineeksi lahjakortin.

Tick myöntää olleensa hieman skeptinen siitä, miten joukkorahoitus onnistuisi Mikkelin kokoisessa kaupungissa, mutta koki mukana yllätyksen.

– Rahaa kertyi noin 4 000 euroa. Meitä varoiteltiin paljon, että ensimmäiset kuukaudet menisivät täysin lahjakorttien lunastukseen emmekä tekisi ollenkaan tuottoa. Ihmiset ovat kuitenkin olleet todella maltillisia korttien käytössä ja edelleenkin osa on lunastamatta.

Tick muistelee yhtä asiakasta, jonka lahjakortti istuu edelleen kahvilan tiskin takana.

– Yksi ihminen, joka osti melko suuren lahjakortin, jätti korttinsa meille talteen ja käyttää sitä pikkuhiljaa.

– Kerran, kun hän oli meillä asiakkaana, muistutin lahjakortista. Hän vastasi, että hän haluaa meidän olevan tässä vielä ensi vuonnakin.

Miun Juuret on saanut Emolassa hyvän vastaanoton.

Leivonnan piti olla vain kesätyö opintojen varrella.

– Emme olisi voinut sijoittua paremmin. Emola on yhteisö ja meidät otettiin osaksi sitä todella nopeasti.

Kahvilalle on muodostunut kahden kuukauden aikana jo kanta-asiakkaita, jotka saattavat pistäytyä käymään päivittäin.

– Tiedän, minkä värinen kuppi tietyille asiakkaille laitetaan, mitä leipää hän ostaa ja kuinka tummaksi leipä paistetaan. Tiedän, kuka ostaa sämpylöitä ja kenelle jo ovesta astuessa pakataan mukaan kymmenen pullaa, Tick luettelee.

Alunperin kipinä leivontaan lähti Tickin omasta tarpeesta.

– Oma kroppani ei kestä hiivaa. Siitä lähti hapanjuurituotteiden leipominen, joka venyi harrastuksesta myöhemmin työksi.

– Leivonnan piti olla vain kesätyö opintojen varrella, mutta sitten siitä tuli pysyvämpää. Olen lähtenyt mielenterveystyöstä opiskelemaan koodariksi ja sitten minusta tulikin leipuri.

Mimmin aviomies Ari Tick tuli toimintaan mukaan hänen rinnalleen, ensin sivutoimiseksi ja lopulta täyspäiväiseksi leipuriksi.

– Nyt vietämme yhteisaikaa käytännössä vuorokauden ympäri, Mimmi naurahtaa.

Yhteinen työ aiheuttaa välillä erimielisyyksiä, mutta 10 vuotta yhdessä ollut pariskunta tuntee toisensa niin hyvin, että toiminnan pyörittäminen on onnistunut.

– Yleensä huomaamme jo korvien asennosta, että milloin toista ärsyttää, Mimmi kertoo.

– Kivaa hommaa tämä on, kun yhdessä tehdään. En olisi varmaan yksin tällaiseen lähtenyt, Ari toteaa.

Mimmi Tick korostaa toiminnassaan läpinäkyvyyttä. Leipomon nettisivuilla on vinkkivideoita, joiden avulla kuka tahansa voi opetella hapanjuurileivän prosessin tai pitsataikinan muotoilun.

– Koodarikoulutus antoi puitteet videoiden käsittelyyn. Videoiden tekeminen on hauskaa ja haluan jakaa taitojani.

– Sama jakamisen periaate on meidän hapanjuuressa. Jotkut ovat tulleet kysymään minulta, saavatko he ostaa palan juurta. No eivät voi, mutta voin antaa ilmaiseksi.

Mimmin lempiasia työssä on asiakkaat.

– Olemme täällä asiakkaita varten. He ovat se juttu, minkä takia tätä tehdään.

Asiakaslähtöisyys on yrittäjälle tärkeää.

– Esimerkiksi kuppeja ei tarvitse meillä siivota pöydästä, se on meidän työmme. Ihminen maksaa kahvistaan ja minun mielestäni siihen hintaan sisältyy myös palvelu, hän toteaa.

Kalusteet ja osa kahvilan astioista on hankittu kirpputoreilta ja kuolinpesistä. Yhteen kahvilan astiastoon liittyy erityinen tarina.

– Hommasin pieniä kahviastioita yhdestä kuolinpesästä. Nainen, jolta astiat ostettiin, tuli kahvilaan ja kertoi, että he olivat seuraavana päivänä menossa laskemaan äidin uurnan ja tulevat sen jälkeen meille kahville, ikään kuin muistotilaisuuteen.

– Laitoin sitten heille ne astiat pöytään, jotta he saisivat juoda äidin kahvikupeista vielä kerran.