Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mikkelin valokuvakeskuksessa viheltää muutoksen tuuli – kustannussäästöt pakottavat tilasupistuksiin ja keskuksen jatko mietityttää

Mikkelin valokuvakeskuksessa eletään syksyn alkaessa muutosten aikaa. Valokuvakeskus on luopumassa osasta Puistokatu 3:n puutalokiinteistön tiloja.

– Harkitsemme koulutustilan ja Digipajan sekä jälkikäsittelytilan siirtoa Galleria-ykkösen ja Galleria-kakkosen paikalle.

– Galleriatilat vähenisivät noin 40 neliöllä, mutta jäljelle jäisi yli sata neliötä. Jatkossa käytössä olisivat Sali, Aula ja historiallisiin kuviin tarkoitettu Galleria III.

– Aiempina vuosina meillä on ollut lähes 30 näyttelyä vuodessa, mutta määrä ei ole vaikuttanut esimerkiksi saamiimme avustuksiin.

– Tiivistämme pakettia. Määrän sijasta panostamme laatuun, kertoo Mikkelin Valokuvakeskuksen taiteellinen johtaja Olli Jaatinen.

Liike on Jaatisen mukaan ennakointia.

– En luota siihen, että Mikkelin kaupungilta saamamme avustukset voisivat tässä taloustilanteessa jatkua ennallaan. Tiloja vähentämällä saamme vuokrakulut pienenemään noin kolmanneksella, laskee Jaatinen.

Mikkelin valokuvakeskuksen toiminta rahoitetaan kaupungin avustuksella sekä valtionavustuksella.

– Tänä vuonna kaupunki on tukenut meitä 19 500 eurolla. Suurin osa palautuu vuokrina kaupungin kassaan. Käytännön toiminnan pyörittämiseen jäävä summa on hyvin pieni, Jaatinen taustoittaa.

Valokuvakeskuksen ainoa vakituisesti palkattu työntekijä on osa-aikaisena työskentelevä Jaatinen. Lisäksi keskuksessa on yksi määrä- ja osa-aikainen työllistetty vuoden loppuun asti. Keskuksen talous on tällä hetkellä erittäin tiukka.

Haluja vielä piisaa, enkä aio luovuttaa.

– Keväällä tehtävänsä jättäneeltä hallitukselta jäi tuntuvasti alijäämää. Sen kattamiseksi olemme joutuneet myymään teoksia kokoelmista, Jaatinen sanoo.

Keskuksen tulevaisuudesta on tehty monenlaista pohdintaa.

– Sitäkin on mietitty, pitäisikö näyttelytiloista luopua kokonaan ja siirtää näyttelyt verkkoon.

– Asian toinen puoli on, että tietyssä tilassa järjestettävässä fyysisessä näyttelyssä on jotain pyhää. Jotenkin taide tulee enemmän todeksi kun se on jossakin oikeasti esillä, Jaatinen pohtii.

Keskuksen toimintaa hallinnoivan Mikkelin valokuvakeskus ry:n hallitus vaihtui keväällä. Jaatinen on nyt hallituksen puheenjohtajana. Varapuheenjohtaja on helsinkiläinen valokuvataiteilija, taiteilijaprofessori Stefan Bremer.

Aikaisemman hallituksen puheenjohtajana toiminut Päivi-Maria Jaatinen ei ole enää mukana Mikkelin Valokuvakeskuksen toiminnassa. Vetovastuu operatiivisesta toiminnasta on Olli Jaatisella.

Mikkelin Valokuvakeskus on pitkälti henkilöitynyt Olli Jaatiseen keskuksen vuonna 1989 tapahtuneesta perustamisesta lähtien. Nyt hän miettii, mitä tapahtuu lähitulevaisuudessa.

– 34 vuotta olen tehnyt tätä. Parin vuoden päästä pitäisi siirtyä eläkkeelle. Nyt pitäisi alkaa pohtia, kuka tätä vetää minun jälkeeni.

– Homma ei ole ihan helppo. Tarvitaan kykyjä ja ominaisuuksia, joita minullekin on kertynyt vasta yli kolmen vuosikymmenen työn jälkeen. Mukana on toki henkilöitä, jotka olisivat tehtävään hyvin sopivia, hän sanoo.

Ihan heti ei ole vetäjän vaihdoksen aika. Valokuvakeskuksessa katsotaan joka tapauksessa luottavaisin mielin tulevaisuuteen.

Keskuksen kesänäyttelyt, kuuden suomalaisen lehtikuvaajan, muun muassa mikkeliläisen Jaakko Avikaisen kuvia esittelevä Dokumenttikuva nyt!, Pekka Sipilän Sodanvastaisia pilapiirroksia -näyttely sekä Inkilänhovin elämää 1900-luvun alussa Millerin sisarusten kuvaamana -näyttely jatkuvat 20. elokuuta saakka.

Syksyllä Valokuvakeskukseen tulee muun muassa valokuvataidetta vanhoilta konkareilta ja alalle juuri tulleilta tekijöiltä.

– Galleria III:ssa esitellään vanhoja valokuvia muun muassa keskuksen kokoelmista. Perustoimintaa, kiteyttää Jaatinen.

Hieman pidemmän tähtäimen suunnitelmissa Jaatisella on ikäihmisiin liittyvä projekti, jossa puhuttu ja kirjoitettu sana yhdistyvät valokuvaan.

– Kirjaprojektien yhteydessä minulle on kertynyt noin 800 nauhoitettua haastattelua, joissa ihmiset puhuvat Mikkelin historiasta ja elämästään täällä. Osa haastatteluista on videoitu.

– Tästä aineistosta saataisiin tekstiksi litteroimalla mahtavia kertomuksia, eräänlaista Mikkelin folklorea esimerkiksi sotavuosista. Tekstejä voisi painaa edullisesti myös kirjoiksi, hyvinkin pieninä painoksina.

– Teksteihin voisi yhdistää vanhoja valokuvia, joita ihmiset voisivat tuoda keskukseen omista kokoelmistaan. Projektissa olisi monelle ihmiselle työtä moneksi vuodeksi, visioi Jaatinen.

– Se olisi minulle pehmeä lasku pois näistä hommista. Ehkä jonkinlainen testamenttikin, hän sanoo.

Jaatinen ajattelee, että hankkeelle olisi mahdollista saada tukea.

– Taiteen edistämiskeskus ja opetus- ja kulttuuriministeriö näyttävät uusimmissa avustuksissaan pyrkivän edistämään kaikkea sellaista, jolla taide- ja kulttuurialaa yritetään saada tuoreisiin uomiin eli vastaamaan muun muassa viestinnän sähköistymisen tuomiin vaatimuksiin.

– Lukeudun niihin perinteisen koulutuksen saaneisiin, joilla on vaikeuksia sopeutua muuttuvan ja globalisoituvan yhteiskunnan metkuihin. Mutta haluja vielä piisaa, enkä aio luovuttaa, hän sanoo.