Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Vesa-Matti Loiri viihtyi Majalla ja kyni mikkeliläisiltä rahat biljardissa – Severi Suhonen, Eeva Pölhö ja Sakari Särkkä muistelevat legendaa

Viime viikolla edesmennyt taiteilija Vesa-Matti Loiri oli tuttu näky Mikkelissä jo 1970-luvulla.

Loiri bongattiin jo alkuvuosien Rapu ja muikku -festivaaleilla muiden julkkisten porukoissa, mutta vuosikymmenen mittaan hänelle muodostui muitakin siteitä Mikkeliin.

Loiri oli vakiovieras Päämajassa. Vuonna 1972 avatusta legendaarisesta ravintolasta tuli 70-luvulla jazz-soittajien kohtaamis- ja keikkapaikka.

– Vesku tykkäsi soittaa Majalla. Hänellä oli joskus Olli Ahvenlahti pianistina ja Reiska Laine rumpalina, muistelee tunnettu mikkeliläinen mainosmies Arto ”Severi” Suhonen, joka näki Loirin lavalla Majalla useaan otteeseen.

– Usein hän tuli junalla Mikkeliin. Jenkkikassi oli aina mukana, Suhonen sanoo.

Päämajan pitkäaikainen ravintoloitsija Eeva Pölhö tutustui Loiriin hyvin. Keikkojen yhteydessä ehdittiin tavata ja keskustellakin.

– Hän kävi meillä monta kertaa, vielä 80-luvun puolellakin. Ikinä ei mitään sopimuksia tehty, hän vain soitti ja kysyi sopiiko tulla. Hän oli erittäin suosittu, tupa oli aina täynnä.

Taiteilijan mieli ailahteli välillä.

– Joskus hän olisi halunnut vain soittaa huilua. Minä sanoin että tämä porukka haluaa kuulla Leinoa ja muita tuttuja lauluja. Sopuun päästiin ja vaikka välillä väiteltiin, hän osasi aina pyytää anteeksi, Pölhö sanoo.

Ei hänessä mitään diivan elkeitä tai koppavuutta ollut.

– Minulla on pelkkää hyvää sanottavaa hänestä. Hän oli sydämellinen ja mielenkiintoinen ihminen. Monilahjakkuus.

Suhonen pääsi lähempäänkin kontaktiin viihteen suurmiehen kanssa.

– Soittajat kävivät usein tauolla alakerran Pancho Pubin pokerihuoneessa. Siellä juttelin hänen kanssaan useaan otteeseen, mutta eipä siinä kahden kesken juttusille kauheasti päässyt.

Suhonen näki läheltä Loirin jo tuolloin valtavan kansansuosion.

– Käytiin joskus jatkoilla Varsavuoressa. Siellä se meininki oli ihan mahdotonta kun koko ajan oli joku tunkemassa samaan pöytään ja seuraan.

– Tällaisille Loiri saattoi olla hyvinkin suorasanainen, jopa tyly. Mutta muuten hän oli aina hyvin mukava. Katsoi silmiin kun juteltiin. Ei hänessä mitään diivan elkeitä tai koppavuutta ollut, Suhonen sanoo.

Sakari Särkkä näki Loirin myös toisen mieliharrastuksen parissa.

– Hänhän oli mestari biljardissa. Sitä hän Mikkelissä tykkäsi pelata. Ainakin Työväentalolla hän pelasi ja varmasti paikallisissa baareissakin, Särkkä muistaa.

Suhonen näki vähän enemmänkin.

– Loiria tultiin innokkaasti haastamaan, kun tiedettiin hänen pelaavan. Hän otti tietysti haasteen vastaan. Nämä onnettomat lähtivät pelaamaan, joskus isoistakin rahoista, kun eivät tienneet miten hyvä Loiri on. Ja hän kyni rahat näiltä pahaa-aavistamattomilta, Suhonen muistelee.

Loiri meni Mikkelissä myös naimisiin. Hän oli tutustunut laivakeikkojensa aikana mikkeliläiseen Riitta Jäppiseen, jolla oli 70-luvulla Frida’s Boutique -vaateliike Maaherrankadulla.

Jäppinen hoiti laivalla Loirin Jan-poikaa isän esiintyessä. Syntyi suhde. Kuulutukset julkaistiin Länsi-Savossa 27.6.1978 ja häät vietettiin Mikkelin maaseurakunnan kirkossa 8.7.

Hääjuhlat pidettiin Varsavuoressa, jonka johtajana Riitan isä Eino oli toiminut vuosikymmenen alussa. Yksityistilaisuuteen ei ulkopuolisilla ollut asiaa.

Vesa-Matti ja Riitta Loirin avioliitto kesti vuoteen 1989. He saivat kaksi lasta, Jennin ja Joonaksen.

Pariskuntana Loireja ei Mikkelin ravintolaelämässä nähty. Heidän yhteinen kotinsa perustettiin Espoon Haukilahteen.

– Kun Loiri oli Mikkelissä, hän liikkui aina jätkäporukoissa, milloin soittajien, milloin muiden kanssa. Aina hänellä oli niitä perässäkulkijoita mukana, Särkkä kertoo.

Lähteenä on käytetty haastattelujen lisäksi Jari Tervon kirjaa Loiri (Otava 2019).