Mikkelin miehet puhalsivat Kauko Lahden johdolla fanfaarit Suomen ensimmäisissä MM-jääkiekkokisoissa Tampereella – trumpetisti Hannu Pätynen oli mukana nuorena soitto-oppilaana ja tapasi Lalli Partisen

Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut alkavat Tampereella perjantaina. Samalla paikkakunnalla pelattiin ensimmäiset Suomessa järjestetyt MM-kisat vuonna 1965.

Mikkeliläisillä oli tuolloin iso rooli Hakametsän vasta valmistuneella MM-näyttämöllä. Mikkelin varuskuntasoittokunta vastasi siellä musiikista. Kisafanfaari oli soittokunnan kapellimestarin, Kauko Lahden sävellys.

Yksi mukana olleista oli 16-vuotias soitto-oppilas, trumpetisti Hannu Pätynen.

Se oli nuorelle miehelle mahtava kokemus. Meitä oli Tampereella 22 soittajaa ja minäkin vietin siellä puolitoista viikkoa.

– Kisafanfaarista soitettiin kahta versiota. Lyhyessä oli neljä fanfaaritorven soittajaa, pitkässä koko soittokunta, muistelee Pätynen.

Soittokunnan repertuaariin kuuluivat fanfaarien lisäksi kansallislaulut.

– Voittajalle soitettiin kansallislaulu. Jos peli päättyi tasan, soitettiin fanfaari, Pätynen kertaa.

Tampereelle Mikkelin varuskuntasoittokunta päätyi, kun Lahti voitti fanfaarikilpailun. Hänestä tehtiin myös kisojen seremoniapäällikkö.

– Lappeenrantalainen jääkiekkovaikuttaja Teuvo Myyryläinen oli Kaukon tuttu ja kehotti tätä osallistumaan kilpailuun. Soitimme fanfaarin nauhalle Vanhalla kasarmialueella, radion äänitystekniikalla.

– Kansainvälisen Jääkiekkoliiton musiikista vastannut päällikkö Sepp Tanzer sanoi meidän nauhamme kuultuaan, että tämä soittokunta pitää saada Tampereelle.

– Kyllä sitä Helsingissäkin ihmeteltiin että mikä ihmeen mikkeliläisorkesteri, nauraa Pätynen.

Kauko Lahti kannusti soittajia ja oli uudistusmielinen.

Komea kisafanfaari kajahti Tampereen jäähallissa oikein juhla-asuihin sonnustautuneen soittokunnan voimalla. Tahtipuikkoa heilutti musiikkiluutnantti Kauko Lahti, joka oli onnistumisensa varmistamiseksi tuonut soittajat mukanaan Mikkelistä, missä sotilassoiton perinteitä vaalitaan kiitosta ansaitsevalla tavalla, hehkutettiin sanomalehtiartikkelissa.

Tampereen ihmeitä Pätynen ei paljoa ehtinyt katsella.

– Meillä oli majoitus Vatialan ilmatorjuntapatteristossa Tampereen ulkopuolella. Soitto-oppilaan päiväraha oli 52 penniä. Sillä sai sotilaskodissa kahvin ja munkin, nauraa Pätynen.

Mikkeliläiset esiintyivät televisiossakin.

– Ohjelma oli nimeltään Seis Stop ja se tuli suorana lähetyksenä. Lisäksi tehtiin radionauhoitus. Sotilasmarsseja Tampereen työläisille, Pätynen kertaa.

– Maalaispoika oli silmät pyöreinä. Tutustuin kisareissulla Lalli Partiseen, joka oli Lappeenrannasta kotoisin, hän jatkaa.

Kauko Lahti (1923-2000) oli iso vaikuttaja Mikkelin musiikkielämässä. Lappeenrannassa syntynyt Lahti nimitettiin Mikkelin varuskuntasoittokunnan kapellimestariksi vuonna 1955. Tästä virasta hän jäi eläkkeelle musiikkimajurina vuonna 1983.

Lahti opiskeli jo lapsena viulunsoittoa Viipurissa. Sodan jälkeen hän suoritti sotilaskapellimestariluokan opintoja Sibelius-akatemiassa. Vuonna 1952 hänet nimitettiin Helsingin varuskuntasoittokunnan nuoremmaksi kapellimestariksi.

Lahti oli monipuolinen. Hän soitti Lappeenrannassa teatteri- ja operettimusiikkia ja perusti sodan jälkeen 14-miehisen Symphony-tanssiorkesterin. Sen solistina aloitti uransa Erkki Junkkarinen.

1960-luvun puolivälissä Lahti perusti Mikkelissä Suur-Savon Humppa-Veljet, joka esiintyi ravintola Pillingissä.

Lahti oli mukana myös Mikkelin Teatterissa, Mikkelin Musiikinystäväin orkesterissa sekä johti Karjala-kuoroa. Orkestereissa ja teatterissa hän soitti myös viulua.

Lahden johdolla Mikkelin varuskuntasoittokunta teki Yleisradiolle kantanauhoja, osan niistä pelkkien soitto-oppilaiden voimin.

– Niiden tasoa kehuttiin Helsingissäkin, Pätynen muistaa.

Pätynen muistelee Lahtea lämmöllä.

– Hän puhui meistä ”poikinaan”, hänellä kun ei ollut omaa perhettä.

– Kuri soitto-oppilaiden keskuudessa oli tiukka, mutta niin piti ollakin kun meitä oli tusinan verran teini-ikäisiä. Kauko kannusti, oli uudistusmielinen ja piti aina meidän puoltamme, Pätynen kehuu.

Tampereella soittaneista Pätynen on viimeisiä.

– Ei meitä ole enää elossa kuin minä, Antti Kotilainen ja Helge Rautiainen, hän sanoo.

Pätysestä ei tullut sotilasmuusikkoa.

– Olin neljä vuotta soitto-oppilaana, vuoden varusmiespalveluksessa ja vuoden kersantin vakanssilla. Kuukausipalkka oli niin huono että neljällä soittokeikalla ravintolassa tienasi saman.

Pätysen tie vei ammattimuusikoksi muun muassa Radion sinfoniaorkesteriin, Suomen kansallisoopperaan ja Helsingin kaupunginorkesteriin, jossa hän työskenteli yli 30 vuotta soolotrumpetistina ja äänenjohtaja-na.

– Tein myös studiokeikkoja ja olin avustajana muun muassa Uuden musiikin orkesterissa. Savonlinnan oopperajuhlilla meni 30 kesää. Olavinlinna oli minun kesämökkini, hän nauraa.

Mikkeliin hän palasi eläkepäiviä viettämään kymmenen vuotta sitten.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut

Ruokapaikka