Kolumni | Mikkelin kaupungin säästötalkoissa soudetaan ja huovataan edestakaisin – haluammeko, että valtiovarainministeriö lähettää tänne perämiehen määrittelemään suunnan?

Mikkelin kaupungin säästötoimet alkavat muistuttaa nykymallista televisiosarjaa, joka ei millään suostu päättymään, vaan jatkuu tuotantokaudesta toiseen, yhä uusien juonenkäänteiden ja henkilöiden tuella.

Näin siitäkin huolimatta, että se alkuperäinen idea on jo moneen kertaan lypsetty kuiviin, eikä juoneen oikein enää saada kunnollista mielenkiintoa.

Tapahtui edellisessä jaksossa:

Virkamies esitti, että lakkautetaan uimarantoja. Ensin nousi kamala huuto kansan syvissä riveissä. Sitten reagoivat poliittiset päättäjät. Ja sanoivat että ei todellakaan lakkauteta uimarantoja.

Tämänhän me olemme nähneet ennenkin, viimeksi silloin kun esillä on ollut lentokentän, uimahallien ja ties minkä lakkauttaminen. Virkamies esittää ja poliitikot sanovat että ei todellakaan.

Esitys uimarantojen lakkauttamisista oli kieltämättä hätäinen. Siitä ei ehditty keskustella ja taitaa olla niinkin, että ne viidenkymmenen tonnin säästöt olisivat jääneet näennäisiksi.

Mutta esityksen taustalla on Mikkelin kaupungin iso ongelma. Me olemme tilanteessa, jossa meidän valitsemamme päättäjät eivät saa aikaan merkittäviä, rakenteellisia ratkaisuja, joilla säästettäisiin miljoonia. Ehkä jopa kymmeniä miljoonia.

Mutta niitä ei löydy. Ongelma ei liity puolueisiin, valtuustoryhmiin tai henkilöihin. Koko päätöksenteko on halvaantunut.

Niinpä virkamiehet velvoitetaan etsitään tonnien ja kymppitonnien säästöjä. Ja etsiväthän he, virkansa puolesta.

Siinä on ajauduttu kierteeseen. Homma menee niin että etsitään kohde, josta voisi vähän säästää.

Sitten todetaan, että eipä mennyt poliittisessa päätöksenteossa läpi. No menisikö sitten tämä? No ei kelvannut tämäkään. Ja niin edelleen.

Välissä päättäjät höpisevät, että tunnemme vastuumme ja etsimme säästöt jostakin muusta.

Siinä tuntuu vain olevan se ongelma ettei se jokin muu a) ikinä kelpaa kenellekään eikä b) ratkaise Mikkelin talousongelmia mitenkään.

Tämä naurattaisi, ellei meinaisi itkettää.

Koska joskus on ne isotkin säästöt jostakin kaivettava. Ja silloin nousee sellainen itku ja hammasten kiristys, että poliittisten päättäjien stressinsietokyky ja vastuullisuus joutuu todelliseen testiin.

Mutta sellaista munaa pitäisi nyt löytyä. Muuten tulee Mikkeliin sellaisia valtiovarainministeriön päättäjiä, joiden ei tarvitse miettiä äänestäjien reaktioita eikä kysellä miltä tuntuu.

Kirjoittaja on Mikkelin Kaupunkilehden päätoimittaja.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut

Ruokapaikka