Metsä ruokkii kirjailijan mielikuvitusta – Anne Leinonen kirjoittaa mystisiä ja salaperäisiä tarinoita sysimetsän uumenissa.

Plussakelit ovat sulattaneet Urpolan luontokeskuksen piha-alueen lähes paljaaksi lumesta. Aurinko paistaa ja peilautuu jo osittain jäistä vapautuneeseen lampeen. Ilmassa tuoksuu märkä maa ja kevät.

Kirjailija Anne Leinosen, 48, katse kiinnittyy lammelle johtaviin polkuihin, jotka nekin alkavat yksi toisensa jälkeen paljastua valkoisen peitteen alta.

– Kohta pääsee taas kävelylle metsään. Se on ollut tänä talvena vaikeaa, kun upottavaa lunta on ollut niin paljon, etteivät lumikengätkään ole pelastaneet asiaa.

Ei ole ihme, että Leinonen tästä keväästä erityisen innoissaan. Metsä on hänen tuotantomaisemaansa.

– Normaalisti käyn kävelyllä metsässä ihan päivittäin. Olen tottunut siihen. Talvi oli sen vuoksi aika kamala.

Spekulatiivista fiktiota pääsääntöisesti kirjoittavan Leinosen kirjat saavat alkunsa metsässä.

Siellä syntyvän parhaimmat ideat tarinoihin.

– Metsä on minulle inspiraation lähde, mutta samalla se on myös paikka, jossa voin rauhoittua. Luonnossa liikkuminen pitää mielenterveyden kunnossa.

Leinosen mielestä hienoimpia hetkiä metsäkävelylle ovat sateiset ja tuuliset syysillat. Mitä myrskyisempi ilma, sitä parempi.

Pimeäkään ei kirjailijaa haittaa. Taskulampun valossa suunnistaminen säkkipimeässä metsässä on Leinosen mietteissä ihan parasta ajanvietettä.

Hän ei pelkää pimeää. Eikä eksymistä.

– Pimeys luo tunteen, että olen turvassa. Silloinhan olen itse piilossa. Pimeys on ihanaa.

Leinonen tuntee elämänsä metsät perikotaisin.

Luin jo pienenä kirjoja, joissa oli jotakin outoa.

Kaikista rakkain metsä alkaa hänen kotitalonsa pihasta. Siellä, sysimetsän uumenissa Ristiinan Koivakkalassa, ovat syntyneet myös kaikki hänen kirjansa.

– Kaikki hyvät ideat ja tarinoiden alut kypsyvät metsässä.

Yhtä paljon kuin metsää ja puita, rakastaa Leinonen outoja ja kummallisia asioita.

Hän viehättyy mytologiasta ja salaperäisyydestä. Tarinat noidista, metsänhengistä ja aaveista saavat kirjailijan innostumaan – niin on ollut jo hänen lapsuudestaan asti.

– Luin jo pienenä kirjoja, joissa oli jotakin outoa. Minä olen aina ollut kiinnostunut mielikuvitustarinoista, ehkä myös yliluonnollista asioista.

Kiinnostus outoihin asioihin ja mytologiaan on kasvattanut Leinosta kirjailijana.

Hän kertoo ammentavansa ideoita omiinkin kirjoihinsa myyteistä ja kansansaduista. Ne kiehtovat häntä suunnattomasti.

– Myytit ovat ikään kuin ihmisyyden peilejä. Ne eivät ole vain viihdettä, vaan niillä on aina takanaan jonkinlainen funktio. Niiden avulla me käsittelemme ihmisyyttä ja todellisuutta.

- Entisaikaan esimerkiksi kummitus- ja kauhutarinat ovat toimineet varoituksena. Muun muassa tarina veden alla lymyilevästä Näkistä on ollut selkeä varoitus siitä, että veteen saattaa hukkua.

Kummalliset ja yliluonnolliset asiat ovat tervetulleita myös kirjoittajaleireille, joita Leinonen on järjestänyt vuodesta 2007 saakka kotonaan Ristiinassa.

Usva-leireille on kokoontunut kesäisin muutaman päivän ajaksi toistakymmentä scifi-, fantasia- ja kauhukirjallisuuden kirjoittajaa.

– Leirit ovat olleet tauolla koronan takia, mutta tulevana kesänä sellainen saadaan taas järjestettyä.

Leinonen luonnehtii leirejä vertaistuellisiksi kokoontumisiksi. Niissä ei ole vetäjää.

– Näissä kohtaamisissa olemme kaikki samassa asemassa. Jaamme ideoita, ajatuksia ja tarinoita. Osallistujia tulee ympäri Suomea – osa heistä kirjoittaa ammatikseen, osa vasta pyrkii kirjailijan ammattiin.

Leinonen itse päätyi päätoimiseksi kirjailijaksi kirjoitettuaan useita kirjoja yhdessä ystävänsä Eija Lappalaisen kanssa.

Kaikki alkoi kun parivaljakko voitti vuonna 2000 WSOY:n järjestämän kirjoittajakilpailun nuortenromaanilla Lokkeja rakastava veli.

Omia kirjoja Leinoselta on ilmestynyt 12. Niistä tuorein on juuri julkaistu.

Elokuussa minä kuolen -niminen nuortenromaani vie lukijansa maanalaiseen seikkailuun.

Tarinassa on mukana syviä teemoja, kuten yksinäisyyden pelkoa ja kuoleman kohtaamista.

Romaanin päähenkilö Alma on vakuuttunut, että rakkaalta isoäidiltä peritty musta kaulanauha kantaa kirousta. Outojen helmien lukumäärä ennustaa, kuinka monta elinpäivää Almalla on jäljellä.

Kuoleman odotus keskeytyy, kun naapuriin muuttaa salaperäinen Mia, joka vie Alman seikkailuille kotipihan perukoille Juurankojen maahan, vaihtoehtoiseen todellisuuteen.

– Tämänkin kirjan tarina nivoutuu metsän ympärille – tai sen sisälle.

Leinonen on kirjoittajana tuottelias. Nuorille suunnattujen romaanien lisäksi hän on kirjoittanut myös lapsille ja aikuisille. Meneillään on aina useampi kirjoitusprojekti.

Leinonen kuvaileekin itseään monikirjoittajaksi.

– Pystyn kirjoittamaan hyvinkin erilaisia tarinoita samanaikaisesti. Toki prosessit ovat pitkäkestoisia. Esimerkiksi tätä uusinta kirjaani aloin kirjoittaa jo vuonna 2008.

Kuka?

Anne Leinonen

Mikkelin Ristiinassa asuva kirjailija, kirjoittajaohjaaja ja kustannustoimittaja.

48-vuotias

Valmistunut filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta pääaineenaan maantiede.

Perheeseen kuuluu puoliso, kaksi lasta, kissoja, lepakoita ja kiiltomatoja.

Harrastaa korealaista miekkailulajia Haidong Gumdoa, metsäkävelyitä, tv-sarjojen katselua, neulomista ja lankojen värjäämistä.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut

Ruokapaikka