Kolumni | Naisvuoren torni saadaan syksyksi vihdoin edustuskuntoon – nyt mäelle pitäisi vielä kehittää maailmanluokan valaistus

Mikkelin maamerkki Naisvuoren torni on puettu metalliputkiin ja suojapressuihin.

Hyvä niin. Naisvuoren torni ei ole enää moneen vuoteen ollut hääppöisen näköinen kohde silmälle. Monta kertaa lykätty remontti sai aikaan sen, että maalipinnat ja rappaukset halkeilivat pahan näköisesti. Onneksi ei sattunut vahinkoja.

Saneeraus valmistuu sopivasti syksyn pimeyteen. Toivottavasti siihen mennessä mietitään valmiiksi joku hieno valaistus tornille.

Siinä saisi mieluusti käyttää aivoja ihan kohtalaisenkin hetken. Hillitty valkoinen valo on tietysti ajaton ja tyylikäs, kunhan sitä on riittävästi.

Niin että näkyy vähän kauempaakin. Ja ehkä voisi miettiä jonkinlaista synkronointia tuomiokirkon valaistuksen kanssa.

Voisiko lähetysmastoa sijoittaa muualle kuin tornin kärkeen?

Mutta voisiko saman tien kehitellä jotakin sellaista, jota voisi tarpeen ja tilaisuuden tullen muunnella?

Niin että vaikka itsenäisyyspäivänä valot olisivat sinivalkoiset ja joinakin muina merkkipäivinä jonkun toisen väriset, mikä teema sille nyt sattuukin?

Nykytekniikalla tuollainen homma ei olisi mikään ihme toteutettavaksi. Enkä tarkoita, että tornissa pitäisi jatkuvasti pyöriä joku valoshow, vaan että silloin kun pitää vähän räväyttää ja tuoda valoa pimeyteen, silloin niin sanotusti pesisi ja linkoaisi.

Ajatelkaa jos sinne saataisiin sellaiset viimeisen päälle valourut, että niillä voisi korvata vaikka uudenvuoden ilotulituksen! Olisi äänetöntä ja ekologistakin kun ledit eivät paljoa sähköä vie.

Toinen juttu mitä voisi vielä vähän miettiä on se lähetinmasto. Olen ymmärtänyt, että se jää Naisvuorelle, mutta voisiko sitä mitenkään sijoittaa muualle kuin tornin kärkeen?

Mutta odotellaan rauhassa, mitä sinne kehitellään.

Itselläni ei suurta kiirettä ole, sillä taidan odotella sen aikaa, että paljaiden takapuolien näyttely siirtyy rikastuttamaan jonkin toisen kaupungin kulttuurista elämää.

On ihan totta, että pylly on normaali asia. Omistan itsekin sellaisen. En minä sillä.

Kahvitellessani en niitä kuitenkaan välitä katsella.

Kirjoittaja on Mikkelin Kaupunkilehden päätoimittaja.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut

Ruokapaikka