Mikko Kolehmainen, 57, meloi Barcelonassa vuonna 1992 olympiavoittajaksi 27-vuotiaana ja maailmanmestariksi vuotta myöhemmin Kööpenhaminassa.
Nyt hän valmentaa poikaansa Eetu Kolehmaista, 20, kohti tulevia arvokisoja.
20-vuotias on melojana aika nuori ja kokematon. Eetulla onkin menestyksen eteen paljon tekemistä. Kun valmiudet kasvavat, tulee resursseja.
Valmentaja arvioi, että valmennettavalla on ainakin intoa riittämiin.
– Välillä on toimittava jarrumiehenä harjoittelun ymmärtämisen tiedostamisessa. Levolla on iso merkitys. Sisältö ja laatu ovat keskiössä. On opittava kuuntelemaan itseään.
Eetulla on vahva liikuntatausta.
Minulla on vahva kilpailuvietti.
– Hiihtoa harrastin Mikkelin Hiihtäjissä Lassi Pöntisen valmentamana 10–16 -vuotiaana. Parhaaksi saavutukseksi jäi P12-sarjan Hopeasomman finaalien 12. sija.
– Kun tajusin, että hiihdon harjoittelu edellyttää hyvin paljon juoksuharjoittelua, keskityin melontaan, Eetu muistelee.
Ensimmäiset melontakokemukset Eetu sai jo nelivuotiaana, kun Mikko nosti hänet istumaan kajakkiin. Hän kilpaili 18-vuotiaaksi asti ilman merkittävää menestystä.
Vuonna 2018 hän meloi kajakkikaksikoiden 5 000 ja 1 000 metrillä SM-lähtöjen voittoon Miika Nykäsen kanssa.
Mikko Kolehmaisen mielestä monipuolisuus on urheilijalle tärkeä rikkaus ja perusta.
– Liian aikainen erikoistuminen ei ole kestävyyslajeissa eduksi. Pikkuhiljaa kehitytään. Kun on useampia lajeja mukana, kiinnostus urheiluun säilyy. Sieltä sitten löytyy se mieluisin.
Lajivalinta on Mikko Kolehmaisen kokemuksella tuurihommaa. Se ratkaisee, mitä on tarjolla ja missä ympyröissä pyörii.
Kolehmaisen perheen kuopus, 16-vuotias Ville pelaa jääkiekkoa Jukurien C-junioreissa. Jääkiekon lisäksi hän harrastaa yleisurheilulajeista kiekon- ja moukarinheittoa ja talvella hiihtoa.
Isän ja pojan valmentajasuhdetta Mikko ja Eetu luonnehtivat luontevaksi.
– Arjessa on samanlaisia ylä- ja alamäkiä kuin yleensä perheissä. Samaan hiileen puhalletaan. Siinä on tekemisen rikkaus. Kotona asuminen on tässä vaiheessa hyvä mahdollisuus.
Mikkoa valmensivat aikoinaan isä Eero Kolehmainen ja Mikkelin Melojien olympiameloja Eero Hynninen.
Eetu saavutti vuonna 2020 kolme SM-pronssia yleisessä sarjassa ja nousi maajoukkueeseen.
– Tekninen osaaminen on kohtalaisen hyvällä tasolla. Voimatasoissa ja kestävyydessä on kehitettävää, jotta yllän finaalitasolle kansainvälisissä kisoissa.
– Minulla on vahva kilpailuvietti ja voittamisen tahto. En tykkää hävitä, hän sanoo.
Suomessa on tällä hetkellä alle kymmenen yleisen sarjan kilpamelojaa, jotka harjoittelevat tosissaan ja Tampere on melonnan ykköskeskus Suomessa. Eetullekin tulee säännöllisesti pyyntöjä seuran vaihtamiseen.
– Mikkelin Melojat pysyy seurana ja isä-Mikko valmentajana, Eetu kuitenkin vakuuttaa.
Vuoden 2024 Pariisin olympialaisista Eetu haluaa hakea kokemusta.
Olympialaisiin pääseminen vaatii kuitenkin jo monta saavutusta. Ensin pitää selviytyä oman maan sekä Euroopan karsinnoista.
Olympialaisissa ei yksiköissä ole ohjelmassa kuin 1 000 metrin matka. Maailmanmestaruuskilpailuissa melotaan sekä 500 että 1 000 metriä.
– Kummatkin kulkevat yhtä hyvin. Päätähtäin on kuitenkin 1 000 metrillä.
Los Angelesin olympialaiset vuonna 2028 olisivat Eetulle ensimmäiset arvokisat, joissa voisi tavoitella myös menestystä, jos asiat menevät hyvin siihen saakka.
Tämän vuoden tärkein kilpailu on aikuisten MM-kisat, jotka melotaan syyskuussa Kanadassa.
Parhaillaan Eetu suorittaa varusmiespalvelusta Kaartin jääkärirykmentin urheilukomppaniassa Santahaminassa.
– Intti on sujunut hyvin. Melontaergolla pääsee tekemään lajitreeniä lähes päivittäin. On kuntosali ja liikunnallista tekemistä palveluksen puitteissa.
Harjoituskauteen sisältyi viime vuonna noin 700 tuntia treeniä. Ne koostuivat muun muassa melontaharjoittelusta, ergomelonnasta, voimaharjoittelusta, lihasharjoitteista ja juoksemisesta.
Talvella hiihto on myös erinomainen ja monipuolinen harjoitusmuoto. Tällä hetkellä harjoittelu sujuu armeijan ehdoilla.
Parhaillaan Eetu on Espanjan Sevillassa kolmen viikon harjoitteluleirillä. Etelän leirit ovat pakollisia, jos melonnassa mielii menestyä.
Melontaliiton maajoukkueringissä ja leiritysten piirissä on tällä hetkellä noin kymmenen melojaa.
Melonta on Mikko Kolehmaisen mukaan harrastuksena edullinen.
– Perusvarusteita saa käytettynäkin. Ei kajakki melomalla kulu. Välineiden rikkoutuminen sattuu yleensä niiden huolimattomassa käsittelyssä maalla tai kuljetuksissa.
Kisakajakki maksaa 2 000– 3 000 euroa ja mela 500 euroa.