Historialliset aluevaalit on pidetty ja Etelä-Savon aluevaltuuston kokoonpano hahmottuu.
Toivotan uusille valtuutetuille voimia ja sinnikkyyttä. Kummallekin on käyttöä, kun maaliskuussa alkaa vaalipuheiden muuttaminen teoiksi.
Helppoa se ei ole. Etelä-Savon hyvinvointialueella on paljon ongelmia. Väestö vanhenee, eläköityy ja vähenee. Samalla hoidon ja hoivan tarve kasvaa.
Yhtälöä vaikeuttaa maakuntamme köyhyys. Rahat eivät riitä millään edes nykyisen palveluverkon ylläpitämiseen.
Vaalipuheet rakentuivat, sinänsä ymmärrettävästi, lupauksille. Moni vaalimainos muistutti kuitenkin enemmän joulupukin kirjettä kuin realistista linjausta.
Tulevina aikoina joudumme toteamaan, ettei pukki tuo läheskään kaikkea toivottua. Luvassa on kovia vääntöjä, kun maakunnan sosiaali- ja terveyspalvelut sekä pelastustoimi säädetään kestävämpään muotoon.
Pettymyksiä tulee, kun niukkuutta jaetaan. Toivon mukaan aluevaltuutetut kykenevät ratkaisuihin myös asioissa, jotka tekevät kipeää jossain maakunnan kolkalla. Kenties jopa omilla kotikonnuilla.
Toivotan työn iloa ja sitkeyttä myös Mikkelin kaupungin päättäjille.
Nyt kun aluevaalipaineet on saatu pois niskasta, on kääräistävä hihat ja alettava tosissaan etsiä rakenteellisia uudistuksia ja säästöjä.
Siinäkin hommassa joudutaan tekemään asioita, joista nousee kova poru.
Toivon, että urakkaa siivittää samanlainen yksituumaisuus kuin viime joulukuussa, kun valtuustoryhmät todistivat yhteen ääneen sitoutumistaan taloussäästöihin ja palveluverkon perkuuseen.
Se oli kaunis ja tervetullut ele, mutta tosiasiassahan kyse oli vähän samasta kuin silloin, kun riitaisa aviopari sopii, että ei nyt viitsitä tapella jouluna ihan noiden lastenkin takia. Puhutaan sitten pyhien jälkeen.
Arki koittaa kuitenkin aina ennemmin tai myöhemmin. Ja silloin ne asiat on ratkaistava.
Mikkeliläiset odottavat, että päättäjät sekä alueella että kaupungissa tekevät sitä, minkä takia heitä päättäjiksi kutsutaan. Päättävät.
Kirjoittaja on Mikkelin Kaupunkilehden päätoimittaja.