Koira-avusteista toimintaa tarjoavan Nina Bicerin terrierit piristävät ikäihmisten mieltä.
Palvelutalo Annakodissa on tavallista vilkkaampi perjantai-iltapäivä.
Hymy on itse kullakin herkässä, kun sinisiin liiveihin puetut länsiylämaanterrierit Pamuk ja Yaman viihdyttävät hassuttelevilla tempuillaan vanhuksia.
Kun temput on tehty, kipuavat koirat omilla vuoroillaan syleihin rapsutettavaksi. Kaupan päälle saa pusunkin, jos sitä erikseen pyydetään.
–Aivan ihana, myhäilee hellän nuolaisun nenänpäähänsä saanut Annakodin asukas Elvi Liukkonen.
–Koirasta saa kaverin, kun sitä rapsuttaa korvan takaa, tietää vieressä istuva Matti Kinnunen kertoa, kun pieni kauniin valkoinen Pamuk ottaa häneen ihailevan ja luottavaisen katsekontaktin.
Kohtaamiset ovat monesti tunnepitoisia.
Pamuk ja Yaman tarjoavat yhdessä omistajansa Nina Bicerin kanssa koira-avusteista toimintaa Mikkelin seudulla.
He esimerkiksi vierailevat palvelutaloissa ja vanhainkodeissa ilahduttamassa asukkaita.
Lisäksi kolmikko tekee vierailuja yksityisiin koteihin ja muun muassa kehitysvammaisten hoitokoteihin.
–Erityisesti yksinäiset vanhukset ovat lähellä sydäntäni. Heille haluaisin tarjota seuraa ja tekemistä, Bicer sanoo.
Bicerin tarjoama ammatillinen koira-avusteinen työ eroaa vapaaehtoistyöstä esimerkiksi siten, että se on tavoitteellista toimintaa, josta peritään aina palkkio.
–Meidän tavoitteenamme on tarjota ikäihmisille tai esimerkki kehitysvammaisille mukavia kokemuksia koiran kanssa. Haluamme olla motivoivaa, kannustavaa ja tukevaa seuraa.
Terapiakoirat voivat olla myös hyviä liikuttajia. Koirien kanssa ulkoillessa liikuntaa saa kuin huomaamatta.
–Riippuu tietysti asiakkaan voimavaroista, miten pitkälle kävelylle voimme lähteä. Toki koiran kanssa voi ulkoilla ihan vaikka palvelutalon pihalla. Monelle on iso asia jo pelkästään se, että saa pitää talutushihnan toisesta päästä kiinni. Ei siihen ihmeitä tarvita, Bicer hymyilee.
Ihan mikä tahansa koira ei kuitenkaan sovi Pamukin ja Yamanin tehtävään. Terapiakoira-titteli on nimittäin kovan työn takana.
Tittelin koira voi saada intensiivisellä harjoittelulla ja terapiakoiran työhön soveltuvalla luonteella.
Bicer on kouluttautunut koira-avusteisen toiminnan ohjaajaksi yhdessä koiriensa kanssa Suomen Terapiakoirakoulussa.
–Koululla on todella tarkka laadunvalvonta. Viiden kuukauden mittaiseen koulutukseen kuuluu muun muassa soveltuvuus- ja laatutestit, koirankoulutus sekä paljon itsenäistä ja verkko-opiskelua, Bicer listaa.
Pamuk ja Yaman ovat kumpikin koulutettu huolella pentuiästä alkaen.
Peruskäytöstapojen lisäksi koirat on totutettu monenlaisiin lattiapintoihin, hisseihin ja ääniin. Tukuksi on tehty myös rollaattorit ja pyörätuolit, joita koira ei välttämättä tavallisesti näkisi.
–Koirat joutuvat myös monesti sietämään hieman karkeampaa käsittelyä kuin mihin koira on kotona tottunut. Terapiakoiran on lisäksi pysyttävä rauhallisena uhkaavassakin tilanteessa.
Annakodin asukkaissa pientä hilpeyttäkin herättäneet siniset liivit ovat merkki siitä, että koira on suorittamassa työtehtävää.
Pamukin ja Yamanin liiveissä lukee isolla tekstillä ”koulutuksessa”. Se tarkoittaa sitä, että koirat ovat vielä ikään kuin työharjoittelussa. Tähän mennessä koirat ovat käyneet vierailulla Annakodin lisäksi muun muassa Mainiokoti Marskissa.
–Saamme täyden pätevyyden ja uudet liivit ensi kuussa. Vielä on yksi testi jäljellä, Bicer sanoo.
Ulkopuolisen silmin näyttää siltä, että hellyyttä rakastavat Pamuk ja Yaman olisivat jo ilman koulutustakin täysin sopivia tehtäväänsä.
Bicer vahvistaa ja kertoo, että hänen koiransa ovat perusluonteeltaankin ihmisläheisiä, rauhallisia ja lempeitä.
–Ihmisrakkaus on tämän työn perusedellytys, sitä pitää löytyä sekä koirilta että ohjaajalta itseltään. Terapiakoirat joutuvat myös yhdessä ohjaajaan kanssa arvioimaan asiakkaan henkisiä ja fyysisiä voimavaroja.
Terapiakoiran työssä pitää huolehtia monesta muustakin asiasta samaan aikaan.
Ei riitä, että koira ja ohjaaja tarkkailevat vain asiakkaansa voimavaroja. On otettava huomioon myös koiran jaksaminen.
–Siksi tapaamiset kestävät puolesta tunnista kahteen tuntiin, eivät yhtään sen pidempään. Päivään mahtuu maksimissaan kolme lyhkäistä käyntiä.
Monelle ikäihmiselle koiran kohtaaminen on tunteellinen hetki - niin myös koiraihmiseksi tunnustautuvalle Kinnuselle. Kohtaamiset piristävät mieltä ja herättävät muistoja.
–Itsellänikin on ollut koiria. Toinen oli karhukoira ja toinen vinttikoira. Hyvältähän se tuntuu, kun pääsee koiraa taas rapsuttelemaan.
Kun kohtaaminen alkaa olla on lopuillaan, Bicer pyytää koiriaan antamaan Annakodin asukkaille asiaankuuluvat kiitokset mukavasta tapaamisesta.
Merkin saatuaan koirat nostavat molemmat tassunsa ilmaan hyvästien merkiksi. Temppu saa katsojat hykertelemään.
–Hei hei! Tulkaahan taas pian käymään, kättään koirakaksikon suuntaan heilutteleva Kinnunen sanoo naurahtaen.