Mikkeliläinen Jussi Jääskeläinen valmistautuu parhaillaan ensi viikonloppuna pidettäviin leuanvedon maailmanmestaruuskisoihin. MM-kisat ovat Jääskeläiselle ensimmäiset, mutta mitaleita on tarjolla.
– Omissa sarjoissani on vain kolme kilpailijaa. Mutta pitää vielä onnistua punnituksessa ja saada sääntöjen mukainen onnistunut suoritus, Jääskeläinen hymyilee.
Mahdollisten mitalien väri ratkeaa Viikissä Helsingissä.
Vaikka osallistujia on vähän, ei tilanne himmennä Jääskeläisen silmissä todennäköisten mitalien arvoa.
– Periaatteessahan kuka tahansa voisi tulla kokeilemaan, miten pärjää.
Suomen mestaruuskisoihin voikin osallistua kilpailulisenssillä ja antidopingsopimuksella, mutta MM-kisoihin vaaditaan aiempaa menestystä ja sitä miehellä on.
Jääskeläinen on kahden vuoden takainen lisäpainoleuanvedon Suomen mestari ja toistoleuanvedon SM-hopeamitalisti. Hän kilpailee MM-kisoissa kummassakin lajissa.
Lisäpainovedossa vyötäisiltä roikkuu painoja ja toistoissa pyritään saamaan mahdollisimman monta vetoa peräkkäin.
Jääskeläisen ennätys lisäpainovedossa on 67 kiloa ja toistoissa 40. Joissakin muissa sarjoissa parhaimmisto vetää toistoja yli 60.
– Kun ensimmäisen kerran vedin lisäpainoja yli oman painoni, alkoi kilpailuvietti herätä.
Viikissä Jääskeläinen osallistuu alle 60-kiloisten yleiseen sarjaan. Hän panostaa lisäpainokilpailuun, mutta koska lajit ovat eri päivinä, hän osallistuu myös toistokisaan.
Viikin MM-kisoja voi seurata ISTV:n kautta.
47-vuotias Jääskeläinen on käynyt kilpailuissa nelisen vuotta. Harrastuksena leuanveto alkoi vuonna 2013.
– Olin täyttämässä pian 40 ja ajattelin, että nyt pitää lähteä ladulle. Rupesin hiihtämään ja aloitin lihaskunnon takia punnerrukset ja leuanvedon.
– Nehän ovat molemmat lajeja, joissa haasteita tulee nopeasti lisää. Kun saat jonkun suorituksen tehtyä, tavoittelet parempaa. Aina piti kokeilla, paljonko menee. Leuanveto vei vähitellen mennessään.
Jääskeläisellä ei ole urheilutaustaa. Pikemminkin päinvastoin. Musiikki kuulemma pelasti urheilulta.
Mutta kilpaleuanveto on osoittautunut mielenkiintoiseksi. Lisäksi kunto pysyy hyvänä ja paino hallinnassa. Hyvä puoli on sekin, että leuanvetoa on helppo harrastaa.
Laji ei kysy myöskään ikää. Vaikka nuorissakin löytyy vahvuutta, ei yli 60-vuotias Suomen mestari ole harvinaisuus.
Jääskeläinen sanoo olevansa onnekseen pienikokoinen. Alle 60-kiloisten sarjassa ei ole tungosta.
– Aloitin ikämiessarjoissa, mutta kun tuli menestystä, siirryin yleiseen sarjaan. Painon pitäminen oikeissa lukemissa on kuitenkin haaste enkä tavoittelekaan sitä pysyvästi. Ennen kilpailuja täytyy pudottaa muutama kilo pois.
Muukin kisoihin valmistautuminen on vaativaa. Oma huippukunto pitää ajoittaa oikein.
– Kun ei ole kilpaurheilutaustaa eikä syvällistä tietämystä kilpailemisesta, ei aina tiedä, miten asiat kannattaisi tehdä. Kaikki on lisäksi hyvin yksilöllistä. Mikä toimii muilla, ei toimi välttämättä minulla, Jääskeläinen pohtii.
Omat riskinsä sisältyvät siihenkin, että paikat eivät välttämättä pysy kunnossa. Kroppa on lujilla.
Lajina kilpaleuanveto on harrastajalleen kiitollinen, koska sarjoja on sekä painon että iän mukaan aina kymmenellä porrastettuna.
– Jos haluaa mitaleita, tässä lajissa niihin on mahdollisuuksia ja kivahan niitä on saada.
MM-kisoissa kisataan tosin vain kilpailijan painon mukaisissa yleisissä sarjoissa.
Kilpalajina leuanveto on nuori. Kansainvälinen lajiliitto perustettiin vasta joku vuosi sitten suomalaisten aloitteesta.
Tämä on Jääskeläisen mielestä yllättävää, koska käytännössä jokainen tietää, mitä leuanveto on ja useimmat ovat sitä myös kokeilleet ja siinä leikkimielisesti kisailleet.
Kilpatasolle tähyäviä ei ole kuitenkaan paljon. Viikissä pidettävät MM-kisatkin ovat vasta toiset. Viime vuoden tapahtuma piti perua koronan takia.
Suomessa lajin harrastuskeskittymiä on muun muassa Oulussa ja Jyväskylässä ja kilpailijoita on sekä miehissä että naisissa.
Mikkelissä Jääskeläinen on tietämänsä mukaan ainut kilpailuissa käyvä leuanvetäjä.