Pohjois-Mikkelissä, Haukivuoren Kantalassa syntynyt suomiheavyn suuri kulttibändi Lyijykomppania ilahduttaa faneja uudelleenjulkaisulla.
Rajoitettuna 500 kappaleen painoksena ilmestynyt, Timo Isoahon hienolla historiikkitekstillä kruunattu tuplakokoelma Lyijykomppania 1993-1996 sisältää kolme ajat sitten loppuun myytyä harvinaisuutta; esikoisalbumin Uimakoulu (1993), seuraavan vuoden minialbumin Suden hetki ja Viimeinen voitelu -levyn (1996).
Julkaisut loivat Lyijykomppanian maineen omintakeisena, sinnikkäästi omaa latuaan sivakoivana bändinä.
Lyijykomppania toimi myös kantorakettina menestystarinalle. Kun kitaristi Timo Rautiainen ja basisti Arto Alaluusua vuonna 1996 erosivat bändistä, ensin mainittu perusti Trio Niskalaukauksen.
Lyijykomppanian tuotantoa on yritetty julkaista uudelleen monesti, mutta yhteisymmärrystä ei ole löydetty halukkaiden ja oikeuksien omistajien välille.
–Aina on joku mennyt pieleen. Myönnän itsekin olleeni töykeänä jarrumiehenä syystä, että minua syytettäisiin rahanahneudesta ja Trio Niskalaukauksen menestyksen hyödyntämisestä, taustoittaa Lyijykomppanian perustaja, rumpali Esa Moilanen.
Nyt planeetat asettuivat linjaan. Kokoelman takana on kuopiolainen Lipposen Levy ja Kasetti, joka on osa Levykauppa Äx-firmaa.
–Vuosikymmeniä kuuntelin ihmisten vaikerointia, miksei vanhaa tuotantoa julkaista uudestaan. Kun viimein tämä ääliöpoika tajusi, miten tärkeitä fanit ihmisinä ovat minulle, asenteeni alkoivat muuttua, tunnustaa Moilanen.
Aloite tuli levyfirman puolelta.
–Pitkän linjan hengellinen fani, Äxän Turun myymälän johtaja Jussi Helenius otti talvella yhteyttä ja kysyi periaatteellista kantaani uudelleenjulkaisuun.
–Sanoin, että kysykää Rautiaiselta. Me olemme suurimmat oikeuksien omistajat eli jos jompikumpi olisi hiekoittanut, proggis olisi kaatunut.
–Rautiainen asettui uudelleenjulkaisun kannalle eivätkä Alaluusua ja häntä edeltänyt basisti Tapio Wilska hanttiin panneet. Rautiainen edusti bändiä neuvotteluissa, etten olisi riidanhaluisena ja äkkipikaisena luonteena pilannut koko juttua.
–Kaikki kuitenkin sujui hyvässä hengessä, koska levy-yhtiö toimi ryhdikkäästi, Moilanen kertoo.
Ihan kaikkea vanhaa kokoelma ei sisällä. Bändin ensimmäisen kokoonpanon, jossa Moilasen ja Rautiaisen kanssa soitti Olli Jaatinen, vuosina 1991-1992 julkaisemat ep Synkkää jynkytystä ja single Ohjelmanjulistus, jäivät pois.
–Minulle ne ovat kuin vinyyleille prässättyjä demonauhoja, joissa oli hienot kannet. Osaamiseni muusikkona ei niillä ylitä taitotasoa, jonka muistamista ja levittämistä nykyistä laajemmalle haluaisin edesauttaa, perustelee Rautiainen.
– Rautiaisen perusteet olivat järkeviä. Siksi suostuin, vaikka fanien puolesta suretti. Mutta joskus on tehtävä kompromisseja, Moilanen sanoo.
Kauppoihin on saatu cd-versio. Mustaa muovia tulee keväällä.
–Vinyylipuristamoissa on hirveät jonot, joita korona on vielä venyttänyt. Mutta ehtiväthän vinyyliboxit vielä ylioppilasjuhliin, lohduttaa Moilanen.
Kokoelma on sykähdyttänyt tekijääkin.
–Sattui niin, että molemmat seinänaapurit olivat poissa, että pääsi oikein kunnolla luukuttamaan Uimakouluakin.
–Kyllähän se muistoja toi mieleen ja herätti ajatuksia. Oli se melkoista umpihankeen tarpomista, mutta pojilla ei päätä palellut. Tietty pakkomielteenomainen jääräpäisyys kuuluu levyllä jo selvästi.
Historialliset biisit pääsevät myös keikkasettiin, sitten kun lavalle noustaan.
–Meillä oli hiljattain korkean paikan leiri kalamajalla, ja siellä hahmoteltiin setlist 2022:n sisältöä.
–Varsinaiset valinnat jäivät vielä osittain auki, mutta periaatteessa setin biiseistä noin puolet on uudelleenjulkaisulta. Ja kyllä: tulee Viimeistä voiteluakin, lupaa Moilanen.
– Seuraavan keikan pitäisi olla 23.9.2022 Turun Apollossa, mutta saa nähdä, joudutaanko sitäkin siirtämään. Toista kertaa.