Kolumni: Viimeiset säkeet

Aloitin työni toimittajana 15. heinäkuuta 1982. Paikka oli Lestinjoki-lehden toimitus keskipohjalaisessa Kannuksessa.

Jännäähän se oli, kun yhtään ei ollut tietoa, tuleeko tästä mitään. Tulin lehtitöihin suoraan yliopiston penkistä ilman aiempaa toimittajakokemusta.

Homma otti sujuakseen oikeastaan heti. Ura toimittajana on sittemmin osoittautunut minulle loton jättipotiksi, joka on taannut kohtuullisen toimeentulon ja henkisen hyvinvoinnin vuosikymmeniksi.

Työ on vienyt minua ja perhettäni ympäri Suomea. Olen työskennellyt kymmenessä sanomalehdessä viidessä maakunnassa mukaan lukien Helsinki.

Joukkoon on mahtunut niin isoja valtakunnallisia medioita kuin maakunnallisia ja pieniä paikallisia lehtiä. Kaikkialla olen viihtynyt.

Työ on kuljettanut minua myös maailmalla. Olen käynyt työn puitteissa 30 maassa ja lähes kaikissa maanosissa.

Päivääkään en uravalintaani ole katunut. Se on sopinut minulle hyvin, sillä olen utelias ja seurallinen. Viihdyn ihmisten parissa.

Mikä on muuttunut? Toimitusten tulee nyt käsitellä yhä mutkikkaampia asioita yhä nopeammin ja yhä pienemmällä porukalla.

Ennallaan on lukijoiden palveleminen, mihin yhä tarvitaan oivaltavia, oikea-aikaisia ja oikeamielisiä juttuja.

Sekin on tullut selväksi, että median antama kuva todellisuudesta on parhaimmillaankin yksipuolinen ja vajavainen. Silti se on parasta, mitä meille on tarjolla.

Sananvapaudesta ja lehdistön riippumattomuudesta on pidettävä visusti huolta.

Työ on kuljettanut minua paikasta toiseen, mutta se on johtanut minut myös halki elämän. On tullut aika jättää haikeat, kiitolliset jäähyväiset rakkaalle toimitustyölle.

Olen hyvin kiitollinen kaikille työnantajilleni ja työkavereilleni. Olen saanut tehdä työtä, jolla on merkitys.

Ilman lukijoiden luottamusta ei toimittajalla ole mitään. Se on tämän homman ydin. Lämpimät kiitokset kaikille lukijoilleni.

K irjoittaja on Mikkelin Kaupunkilehden päätoimittaja, joka jää vuodenvaihteessa eläkkeelle.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut

Ruokapaikka