Mikkelin kaupunginvaltuustossa koettiin maanantaina harvinaisia hetkiä. Pitkään aikaan ei ole nähty kaupungin poliittisia ryhmiä yhtä suuren yksimielisyyden merkeissä.
Viime vuosina on Mikkelin kuntapolitiikka näyttäytynyt kaupunkilaisille lähinnä riitelynä ja asioiden huonona hoitona. Tuloksena on velkainen sekä väkilukuaan ja elinvoimaansa kadottava Mikkeli.
Ensimmäinen koitos on edessä heti alkuvuodesta. Edessä on vielä monta vääntöä ennen kuin tavoitteena olevat 3,7 miljoonan euron säästöt ovat koossa.
Aikaa on maaliskuulle, jolloin on tarkoitus antaa leikkaava lisätalousarvio. Leikkaukset ovat suuria, ja ne kirpaisevat monia mikkeliläisiä. Ilman kaupungin henkilöstön lomautuksia ei tästä selvitä.
Vielä huonompi vaihtoehto on jatkaa entistä latua. Sen tien päässä on kasvavia vaikeuksia, joiden myötä Mikkeli asema maakuntakeskuksena joutuu vaakalaudalle.
Viestit päättäjien parista kertovat, että kaupungissa on herätty todellisuuteen. Ryhmien kesken on pitkin syksyä aistittu vahvaa pyrkimystä rakentavaan yhteistyöhön.
Kiitosta taustakeskusteluissa on annettu varsinkin Pirjo Siiskoselle (kesk), joka kaupunginhallituksen puheenjohtajana on taitavasti tavoitellut yhteisymmärrystä. Hänen rakentava ja sinnikäs tyylinsä on tuottanut tulosta.
Myös Oskari Valtolan (kok) tapa johtaa valtuustoa nähdään tärkenä osana uuden Mikkelin rakennustyötä.
Mukaan yhteiseen rintamaan on saatu kaikki poliittiset ryhmät. Merkille on pantu Sdp:n rakentava ote. Myös demareita johtava Satu Taavitsainen saa muista ryhmistä kiitosta sitoutumisestaan.
Uusi aika? Toivottavasti ei ole ennenaikaista julistaa uuden aikakauden alkaneen Mikkelin kuntapolitiikassa.
Se olisi erinomainen uutinen. Mikkelissä on nähty, mihin eripura johtaa. Nyt on aika kokeilla, mihin johtaa yhteistyö.
Toivottavasti myös kaupunkilaiset antavat päättäjille nyt tukevan selkänojan.
Tie parempiin päiviin on pitkä. Parasta on lähteä matkalle heti.
Kirjoittaja on Mikkelin Kaupunkilehden päätoimittaja.