Vuosi 2021 on tähän saakka ollut säiden puolesta hyvä. Talvi oli kylmä ja kesä lämmin. Niin kuuluu mannerilmaston oloissa ollakin.
Simo siltoja tekevi, Antti aisoilla ajavi. Tämäkin toteutui tänä syksynä Mikkelin korkeudella mitä kuinkin puhdasoppisesti.
Luminen, kylmä maisema kohentaa ainakin minun mieltäni. Rantakylän latukin on palvellut jo hyvän tovin hiihdon ystäviä.
Muistan hyvin hetken, kun ensimmäisen kerran ihmettelin temppuilevaa talven tuloa. Elimme Jyväskylässä joulukuuta 1990-luvun alkuvuosina, kun kuuntelin veden jatkuvaa lorinaa rännissä.
Talvi oli tullut kyllä normaalisti, mutta pitkä suojasää painoi hankia ja mieltä. Noihin saakka olivat suomalaiset tottuneet siihen, että jouluksi tulevat hanget korkeat nietokset. Viimeistään marraskuussa satanut lumi lähti aikaisintaan huhtikuussa.
Ilmastonmuutoksesta oli jo puhetta, mutta mikään iso aihe se ei vielä tuolloin ollut.
Ylen eilen välittämien tietojen mukaan ilmasto on lämmennyt 1,1 astetta esiteollisesta ajasta. Turvallisena pidetty 1,5 asteen raja tulee vastaan alle kymmenessä vuodessa, jos ilmastopäästöt eivät vähene.
Lähes kaikki maailman maat tavoittelevat parhaillaan hiilineutraaliutta. Jos tavoitteet toteutuvat, hiilidioksidipitoisuuden kasvu pysähtyy.
Suomen syntitaakka on liki 50 megatonnia hiiltä vuodessa. Kuulostaa hurjalta, mutta maailman kaikista päästöistä se on prosentin kymmennyksen verran.
Suomi tavoittelee hiilineutraalia Suomea 2035. Silloin päästöjen ja hiilinielujen pitäisi olla tasoissa.
Suomen tavoite on maailman kunnianhimoisin. Niin pitääkin olla.
Meidän tulee olla eturintamassa kamppailemassa ilmaston lämpenemistä vastaan. Meidän on myös oltava luomassa teknologioita, joilla valtava ongelma ratkaistaan.
Yksin emme tätä ongelmaa ratkaise. Siksi kaksi muistutusta on tarpeen.
Emme ilmastotoimilla saa tärvellä kykyämme tuottaa hyvää elämää suomalaisille. Emmekä saa aiheuttaa lapsille ja nuorille toivottomuutta.