Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Tori on henkireikäni

Elli Tenkanen, 86, aikoo jatkaa torikauppiaana niin pitkään kuin terveys antaa myöten

Marraskuun viimeinen torstaiaamu Mikkelin torilla on kolea. Myyntikojuja ennen juuri alkavaa joulusesonkia on avoinna vain muutama, joista yhdessä häärii mikkeliläisille torikävijöille tuttu kasvo Elli Tenkanen, 86.

Tenkasta vilpoisa keli ei paljoa haittaa. Jokainen torilla vietetty päivä on hänelle hyvä.

–Ensin kyllä mietin, että tulenko tänään tänne ollenkaan. Onneksi lähdin, koska nyt mennyt jo pari kranssia kaupaksi. Kyllä sitä muutenkin täällä viihtyy, tulee sitten kauppaa tai ei.

Tenkanen on kiskaissut päänsä suojaksi kaksi pipoa ja käsiinsä paksut nahkarukkaset. Niiden avulla kauppaa tarkenee tehdä kovemmillakin pakkasilla.

–Olen ajatellut, että olen tänä vuonna torilla aina jouluaattoa edeltävään päivään saakka. En ihan joka päivä, mutta ainakin muutamana päivänä viikossa. Ei tässä iässä enää oikein jaksa suunnitella liikoja ja kiirehtiä, hän nauraa.

Joulunalusajan torikauppa alkaa virkistyä Tenkasen arvion mukaan näillä hetkillä.

Torilla tapaan ystäviäni.

Hänen joulun hittituotteitaan ovat olleet vuosikymmenien ajan itse tehdyt havu- ja risukranssit, varpuluudat, suolasienet, kuivatut vastat ja mustaherukkamehu.

Leipomuksia Tenkanen ei ole kaupannut koskaan muulloin kuin vappuna ja juhannuksena.

–Näiden risujen ja havujen kanssa touhuaminen on minulle mieleistä. Neulomisestakaan ei oikein välitä. Nämä villasukat on tehnyt ystäväni, sanoo Tenkanen esitellessään myyntipöytänsä tarjontaa.

Lisäksi myynnissä on Tenkasen edesmenneen puolison käsin tekemiä piskuisia puujakkaroita.

Viktor kuoli viime vuoden keväänä 90 vuoden ikäisenä. Ajattelin pitää näitä jakkaroita myynnissä, kun ne ovat olleet pidettyjä. Näitähän riittää vielä paljon. Viktor oli kova nikkaroimaan.

Tenkanen on kaupannut omia tuotteitaan Mikkelin torilla yli 50 vuotta.

Sysäys vuosikymmeniä kestäneeseen torikauppiasuraan alkoi kokeilusta. Ensimmäisenä torikesänään vuonna 1969 hän myi korvasieniä. Myöhemmin myyntiin tulivat kranssit ja luudat, joiden valmistukseen Tenkanen oli saanut oppinsa Ristiinan emäntäkoulusta.

–Ajattelin ihan vain kokeilla, mutta meninkin tykästymään täällä olemiseen. Sittemmin olen torilla ollut, enkä ole kyllä vielä täältä mihinkään lähdössä. Jatkan niin pitkään kuin terveys antaa myöten. Kun olen kasvanut näin isoksi, voin kai kasvaa vielä lisääkin, hän hymähtää.

Mikkelin tori on Tenkasen elämän suola ja sokeri. Hän sanoo harmittelevansa torielämän hiljaista hiipumista.

–Tori on minulle henkireikä. Täällä tapaan ystäviä ja tuttavia. Se on mukavaa.Tässä ikävä kyllä näkyy myös se, että kauppiaat vähenevät hiljalleen. Jotkut tulevat hetkeksi, mutta kohta katoavat. Ehkä uusilta kauppiailta puuttuu sitkeys, joka meillä vanhemmilla on.

Tenkanen kulkee torin ja kodin välillä ystävänsä kyydillä. Torin laidalta kotitalolle Koivikkoon tulee matkaa Tenkasen laskelmien mukaan tasan kahdeksan kilometriä.

–Ostin kyllä pyörän vuosia sitten, mutta ei sillä ole tullut poljettua, hän sanoo ja heittää päälle hersyvän naurun.

Mikkelissä Tenkanen tunnetaan nauravaisena persoonana, jonka hymy ei hyydy helpolla murheidenkaan keskellä.

–Minulla on positiivinen asenne elämään. Suruakin riittää, mutta olen oppinut sen, että niistä pääsee yli. Nauran ja itken sitten vaikka samassa.

Kun Tenkanen ei ole torilla, on hän mieluiten pilkillä tai taivuttelemassa risuja kranssiin. Pilkkimässä hän on käynyt ahkerasti parikymmentä vuotta ja kilpailutkin lajissa. Kesäisin harrastuksiin kuuluu kalastaminen.

–Näiden kranssien ja luutien tekeminenkin käy myös hyvästä harrastuksesta.

Joulunalusaikakin kuluu joutuisasti käsitöiden parissa. Etenkin havukransseja menee kaupaksi hyvin.

–Joulun alla tulee kransseja tehtyä entistäkin tiheämpään tahtiin. Istun illat pesuhuoneen lattialla vanhan musiikin soidessa taustalla ja teen vain. Siinähän ihan unohtuu muu maailma ja huolet.

Tenkanen miettii pitkään vastaustaan, kun toimittaja kysyy hänen omista jouluperinteistään.

–Ruokapöytään kuuluvat kinkku ja laatikot. Ja saatanhan minä toki leipoa, jos vaan ehdin, hän virnistää.

–Haluaisin vielä loppuun toivottaa hyvää joulua toriasiakkaille ja kaikille mikkeliläisille, Tenkanen päättää haastattelun.