Näyttelyvuoden komea päätös

Niina Vehmaan ja Henrik Dunckerin näyttelyt kruunaavat Mikkelin valokuvakeskuksen vuoden

Niina Vehmaan mustavalkoinen Silkohapset-näyttely on Mikkelin valokuvakeskuksen toiminnanjohtajan Olli Jaatisen sanoin puhdasta fiilistä. Anni Suomela

Anni Suomela

Mikkelin valokuvakeskuksella on esillä jyväskyläläisen Niina Vehmaan ja helsinkiläisen Henrik Dunckerin valokuvia. Paraikaa meneillään olevat näyttelyt ovat valokuvakeskuksen viimeiset tälle vuodelle.

Niina Vehmaan Silkohapset-näyttely on valokuvakeskuksen toiminnanjohtajan Olli Jaatisen sanoin puhdasta fiilistä. Valokuvataiteen ydin on herättää katsojissa tunteita, ja siinä Vehmaa onnistuu erinomaisesti.

Vehmaan mustavalkoiset kuvat säväyttävät intensiivisyydellään ja samaistuttavuudellaan.

Silkohapset on dokumentaarinen ja pitkäaikainen valokuvausprojekti Jyväskylän Vaajakosken lähiön lapsista ja heidän elinympäristöstään.

Sarja käsittelee lapsuuden ympäristön vaikutuksia aikuisuuteen sekä lasten yllättävää mielikuvitusta ja siihen heittäytymistä. Näyttely myös heijastaa Vehmaan omaan lasiseen lapsuuteen, joka oli huolen täyttämää ja välillä pelottavaa.

Näyttelyn kuvat on otettu 10 vuoden sisällä, ja valokuvausprojekti on valmis kahdeksan vuoden kuluttua, kun kaikki kuvien lapset ovat täysi-ikäisiä. Lopuksi Vehmaa työstää valokuvista kirjan, minkä hän antaa kuvien lapsille muistoksi heidän lapsuudestaan.

Yhdistävä tekijä on dokumentaarisuus.

–Hyvä lapsuus on peruste ehjään aikuisuuteen, Vehmaa tiivistää.

Vehmaan ja Henrik Dunckerin näyttelyt ovat hyvin toisistaan poikkeavia. Yhdistävä tekijä on dokumentaarisuus.

Dunckerin Suomea sattumoisin -näyttelyn syntytarinassa on mukana jopa hieman tiedemiesmäistä otetta. Kokonaisuus on viimeisen päälle huolella mietitty sommitelmineen ja terävine havaintoineen, joita näyttelyn katsoja joutuu hetken etsimään.

Näyttely on myös siitä kiehtova, ettei Duncker ole itse valinnut kuvauskohteitaan. Näyttely perustuu satunnaisalgoritmin valitsemiin kuvauspaikkoihin Suomessa.

Piste 091, Mikkelin lentoasema 2021. Henrik Duncker

Kuvausprojektinsa Duncker aloitti kevättalvella 2019. Marraskuussa 2021 kuvauspaikkoja oli kertynyt 90 ympäri Suomea, joukossa myös Mikkeliä.

Duncker hyllytti ajatuksen kuvata tunnetuissa kansallismaisemissa heti alkuunsa, mutta ajatus kansallismaisemasta pysyi kummittelemassa mielessä koko projektin ajan. Näyttelyllään Duncker haluaakin herättää ajatuksia siitä, miltä Suomi oikeasti näyttää tänään.

Näyttelyssä on kuvia metsistä, ojanpientareilta, omakotitalojen pihamaalta ja maanteiltä – maisemista, joista moneen ihminen on jättänyt jälkensä. Jokainen kuvauspaikka on sattumanvarainen koordinaatiopiste, joiden valitsemiseen Duncker käytti Aalto-yliopiston rakennetun ympäristön laitoksen apua.

Vehmaan ja Dunckerin näyttelyiden lisäksi valokuvakeskuksella on esillä otoksia Sydämeni Saimaa -kokonaisuudesta.

Sydämeni Saimaa -kooste on poimittu kesällä esillä olleesta näyttelystä, jossa oli mukana eteläsavolaisten valokuvaajien otoksia yli sadan vuoden ajalta. Koosteen kuvissa eletään nimensä mukaisesti nostalgiantäyteistä kesää Saimaalla.

Kuvista tuoreimmat ovat 60-luvulta.

Näyttelyt ovat esillä 11. joulukuuta saakka, ja ne päättävät valokuvakeskuksen vuoden. Ensi vuoden näyttelyt on jo valittu. Hakemuksia näyttelyaikoihin saapui elokuisen haun aikana viitisenkymmentä.

Olli Jaatinen luonnehtii ensi vuoden näyttelykalenteria monipuoliseksi.

Vuoden avaa 20. tammikuuta Mediakasvatuksen Kulttuuripolku sekä Kuvajournalistit ry:n Kuvajournalismi 2020 -diaesitys.

–Kesäkuun alussa avattava kesänäyttely tulee olemaan vaikuttava. Se esittelee suomalaisten huippuluokan kuvajournalistien työtä. Joukkoon kuuluu myös mikkeliläinen Jaakko Avikainen, Jaatinen paljastaa.

Mikkelin valokuvakeskukseen on loppuvuoden ajan ilmainen sisäänpääsy. Niina Vehmaan ja Henrik Dunckerin näyttelyt ovat esillä 11. joulukuuta saakka.

Kommentoi

Palvelut

Ruokapaikka