Metsästykseen juurtunut

Hirvijahtiin valmistautuva Mirja Hytönen oppi jo nuorena, miten metsässä ollaan ja toimitaan

Mirja Hytöselle ensi viikon lauantaina käynnistyvä hirvijahtikausi on viidestoista. Anni Suomela

Anni Suomela

Kaikki tapahtui niin nopeasti, ettei siinä ehtinyt muuta kuin toimia. Kun sitten tajusin, että todella tein sen, oli olotila upea. Se ei ollut pelkästään minulle iso juttu, vaan kaikille jahtiporukan naisille.

Näin mikkeliläinen Mirja Hytönen kuvailee tunnelmiaan ensimmäisestä hirvenkaadostaan parin vuoden takaa.

Nyt kaatoja on takana kaksi, ja jännitys kolmannesta napakympistä kutkuttelee jo mielessä.

–Saa nähdä, että onnistaako minua tänä syksynä.

Ensi viikon lauantaina käynnistyvä hirvijahtikausi on Hytöselle järjestyksessään 15. Hän lähtee jahtiin tuttuun tapaan Etelä-Anttolan Erä -metsästysseuran hirvijahtiporukan kanssa.

–Liityin seuraan 2007, mutta ensimmäiset vuodet olin mukana jahdissa ajomiehenä. Metsästyskortin suoritin vuonna 2009, sanoo jo vuosia seuran puheenjohtajana toiminut Hytönen.

Ihmisten vieraantuminen luonnosta surettaa.

Tänä syksynä seuralla on kaatolupia yhdeksän, joilla voi kaataa kuusi aikuista hirveä ja kuusi vasaa.

Hytösen kipinä metsästykseen periytyi suvulta. Hän oppi jo nuorena, miten metsässä ollaan ja toimitaan sekä ylipäätään sen, mitä metsästys on.

–Isä oli erittäin innokas metsästäjä. Isän nuorin veli puolestaan on nyt 89-vuotias ja edelleen mukana hirvimetsällä.

Hytönen juttelee aiheesta mielellään ja paljon. On helppoa päätellä, ettei metsästys ole hänelle ihan mikä tahansa harrastus – se on paljon enemmän. Innostus metsästystä kohtaan ei ole koskaan rakoillut.

Mikä pitää kipinää yllä?

–Jahtiporukan yhteishenki ja luonto. Lihaa on kiva saada, mutta se ei ole etusijalla.

–Ja tietysti eväät ovat tärkeät. Ruokatauot ovat parhaita, Hytönen sanoo ja katkaisee keskustelun hersyvällä naurulla.

Anttolan Sydänmaan retkeilyreitin varrella sijaitseva laavu on Mirja Hytösen metsästyseuran rakentama. –Käymme täällä usein tulilla hirvijahdin aikaan, Hytönen sanoo. Anni Suomela

Naismetsästäjien määrä on kasvanut viime vuosina tohinalla. Niin myös Hytösen seurassa, jonka 75 jäsenestä 10 on naisia. Myös Hytösen aikuinen tytär osallistuu hirvijahtiin.

–En ole saanut osakseni minkäänlaisia ennakkoluuloja siitä, että olen naismetsästäjä. Meillä on seurassa vain hyviä tyyppejä. Ei metsällä katsota, onko mies vai nainen.

Hytösen puheista paistaa läpi aito kunnioitus luontoa kohtaan. Hän kuivaileekin metsästyksen olevan eritoten luonnon hoitamista.

–Esimerkiksi Suomen luontoon muualta tulleet supikoirat ja minkit syövät metsälintujen munia ja tekevät paljon vahinkoa. Jos metsästäjät eivät pidä kantaa kunnossa, niin kuka se tekee?

Hän sanoo olevansa huolissaan siitä, että ihmiset vieraantuvat luonnosta ja metsästyksestä.

–On sellaistakin ajatusta, ettei eläimiä tarvitse kenenkään tappaa, kun lihan voi ostaa suoraan kaupasta. Ikävä kyllä tämmöinen ajattelu on yleistymässä. On surullista, ettei osa ihmisistä ymmärrä kaiken lihan olevan eläinperäistä.

Hytönen huomauttaa, ettei metsästäjä saalista eläintä huvikseen, vaan hoitaa ympäristöä ja esimerkiksi hirvijahdissa myös liikenneturvallisuutta.

–Jos hirviä ei metsästettäisi, siitä seuraisi aivan älyttömästi lisää hirvikolareita. Hirvet aiheuttavat myös tuhoja taimikoissa.

Metsästäjien tulee noudattaa eettisiä ohjeita. Riistalle ei esimerkiksi saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä, ja ampuminen tulee tehdä varmoilta etäisyyksiltä.

Metsästäjän täytyy myös kehittää ampumataitoaan. Hytönen sanoo, ettei voi kylliksi painottaa harjoittelun merkitystä.

–Täytyy tietää mitä ampuu ja mihin ampuu. Itse harjoittelen kerran viikossa ampumaradalla.

Hän muistuttaa, ettei metsästys ole hätäilijöiden hommaa.

–Jos on hätäinen ihminen, niin silloin ei ehkä kannata edes aloittaa. Hyvät ja tarkat osumat ovat kaiken a ja o.

Mikkelin alueella on lukuisia metsästysseuroja, joista jokaisella on omat vuokratut maansa. Etelä-Anttolan Erä on vuokrannut 3200 hehtaarin verran maita maanomistajilta.

–Tämänkin vuoksi ihmisten vieraantuminen metsästyksestä pelottaa, sillä jos maanomistajat eivät vuokraa maata metsästyseuroille, ei voi myöskään metsästää.

Etelä-Savon Yrittäjien järjestöpäällikkönä työskentelevä Hytönen on täysiverinen luontoihminen.

–Luonnossa liikkuminen on hyvää vastapainoa toimistotyölle. Luontoelämäni kiertokulku alkaa toukokuussa, jolloin tulevat korvasienet. Sitten on kanttarellien, mustatorvisienten, suolasienten ja suppilovahveroiden vuoro.

Jänismetsällä, marjastamassa ja ravustamassakin Hytösen tulee käytyä, mutta kalastuksen ja linnustuksen hän on jättänyt muille.

–Silloin keskityn syömiseen, hän nauraa.

Hirvijahti alkaa Etelä-Savossa 9. lokakuuta. Suomen riistakeskuksen Etelä-Savon toimialueelle on myönnetty syksyn metsästyskaudelle 3226 hirven pyyntilupaa.

Kommentoi

Palvelut

Ruokapaikka