Tärkeimmät luottamustehtävät Mikkelissä on jaettu. Työ on kuulemma hoidettu puolueiden hyvässä yhteisymmärryksessä ja rakentavassa hengessä.
Hyvä niin. Tästä eteenpäin Mikkeliä ei näet auta mikään muu kuin yhteistyö. Muuten kaupunki ei selviä suosta, johon se on itsensä kaulaa myöten upottanut.
Uuden valtuuston tavoitteista ei kenelläkään pitäisi olla epäselvyyttä. Hommana ei ole enempää eikä vähempää kuin pelastaa Mikkeli.
Viime valtuustokauden aluksi kävi uusi valtuusto pyhiinvaelluksella Valamon luostarissa. Hyvät yhteiset suunnitelmat saatiinkin aikaan.
Hurskaat lupaukset kuitenkin unohtuivat heti, kun luostarin kellojen kumu lakkasi kuulumasta. Kotona Mikkelissä meno jatkui entisellään.
Nyt aloittava valtuusto saa sitten käsiinsä entistä hankalammat ratkaisut. Talouden alijäämä on noin 40 miljoonaa euroa, johon katteen kaivavat joko mikkeliläiset itse tai valtiovarainministeriön virkamiehet.
Tärkeä rooli on kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi valittavalla Pirjo Siiskosella (kesk). Hänellä on kova kokemus tiedemaailmasta, mutta politiikasta ei juuri lainkaan. On iso kysymys, miten nopeasti hän oppii uuteen toimintatapaan.
Valtuuston puheenjohtajaksi nousevan Oskari Valtolan (kok) urakkana on saattaa valtuuston pahoin vinksahtanut toimintakulttuuri raiteilleen. Valtavan pitkät, kurittomat kokoukset heijastelevat kaupungin koko päätöksenteon ongelmia.
Kaupunkilaiset rukoilevat nyt liittimet ristissä. että tarpeeksi iso joukko valtuutetuista ymmärtää Mikkelin tilanteen vakavuuden. Vähintään vaaditaan, että keskusta, kokoomus ja perussuomalaiset löytävät yhteisen sävelen.
Ottaako suurtappion kuntavaaleissa kärsinyt Sdp opikseen? Ennusmerkit eivät ole kovin hyvät, sillä sisäinen kähinä jatkuu.
Puolueen vasemmistosiipi näyttää työntävän sivuraiteelle kaupunginhallitusta johtaneen Arto Seppälän, vaikka hän menestyi kuntavaaleissa hyvin.
Uusien päättäjien on voitettava kaupunkilaisten luottamus. Mikkeliläiset on saatava uskomaan, että Mikkelissä kannattaa elää, tehdä työtä ja yrittää.