Kova huoli siileistä

Varomaton siimaleikkurin käyttö voi koitua piikkiselkäisten kohtaloksi

Villieläinhoitaja Jarmo Lautamäki (vas.) ja professori Juha Helenius ovat huolissaan siilikannasta. Pari viikkoa sitten Helenius tavoitti kotipihaltaan vuorenkilpien seasta siimaleikkurin pahoin vahingoittaman piikkiselkäisen. Anni Suomela

Anni Suomela

Juha Helenius ja hänen puolisonsa Paula kohtasivat pari viikkoa sitten kotipihassaan Mikkelin Rantakylässä surkean näyn.

Vuorenkilpien seasta esiin putkahti vaappuva ja pahoin vahingoittunut siili.

Syvä haava siilin selkäpuolella paljasti, että se oli mitä ilmeisemmin joutunut siimaleikkurin uhriksi.

–Viilto meni piikkien läpi ja oli todella syvä. Yritin varovasti putsata märkivää haavaa, joka oli selkeästi vanhempi. Siilin on täytynyt vaeltaa pihallemme jostakin tästä lähialueilta, pohtii siilin kotipihaltaan tavoittanut Helenius, joka on Helsingin yliopiston agrogeologian professori.

Ensitöikseen haavan huomattuaan Helenius soitti Mikkelin löytöeläintalolle, josta viesti ohjattiin Elämäni Eläimet ry:n Jampan eläinhoitolalle.

Koska ilta oli jo pitkällä, vietti siili yönsä pariskunnan huomassa.

Pihoja trimmataan liian siisteiksi.

–Kollegani haki seuraavana aamuna siilin hoitoomme. Valitettavasti vahinko oli niin paha, ettei siiliä voitu pelastaa, sanoo villieläinhoitaja Jarmo Lautamäki.

Lautamäki muistuttaa, että ennen trimmausta pusikot ja pitkät ruohikot kannattaa tarkistaa huolellisesti.

–Pusikon suojissa voi lymyillä myös esimerkiksi jäniksenpoikasia.

Sekä Heleniuksella että Lautamäellä on kova huoli siileistä. Monien muiden tapaan he ovat pistäneet merkille, että siilejä näkyy yhä harvemmin.

He sanovat, että siilikanta on pienentynyt Mikkelissä kuin myös muualla Suomessa viime vuosina huomattavasti.

Kannasta on vaikea saada tarkkaa tietoa. Arviot perustuvat kansalaisten näköhavaintoihin.

–Yksi karu mittari pienentyneestä siilikannasta on se, ettei tänä päivänä näe auton alle jääneitä siilejäkään siinä määrin, mitä näki joitakin vuosia takaperin, Lautamäki sanoo.

–Sukupuuttoon siili ei ole vielä kuolemassa, mutta kanta on huomattavasti pienenemään päin, Helenius harmittelee.

Minne siilit ovat kadonneet?

–Syitä katoamiselle on monia, joista yksi juuri nämä siima- ja robottileikkurit. Ne koituvat joskus siilien kohtaloksi. Siili menee uhattuna kerälle uskoen, että piikit suojaavat sitä. Piikit eivät kuitenkaan tehoa näissä tapauksissa, Lautamäki kertoo.

Hän sanoo, että yksi merkittävä tekijä on myös siilien elinympäristön muutos.

–Ihmiset trimmaavat pihojaan niin siisteiksi, että niistä ei enää löydy hyönteisiä syötäväksi eikä rehevää kasvustoa, jossa siilit viihtyisivät.

Jarmo Lautamäki (oik.) suosittelee, että pihoille laittettaisiin hellepäivinä juoma-astioita luonnoneläimille. Juha Helenius (vas.) täyttää säännöllisesti eläinten vilvoittelupistettä kotipihallaan Mikkelin Rantakylässä. Anni Suomela

Lisäksi kuumalla säällä siilejä voi vaivata puute ravinnosta ja vedestä.

–Kannustan jättämään pihalle matalia vesiastioita, joista siilit pääsevät juomaan.

Siileille voi hänen mukaansa tarjota myös kissan märkäruokaa tai hyvin liotettua kuivaruokaa.

Ilman liottamista kuivaruokaa ei saa tarjota, sillä nappulat turpoavat siilin mahassa, jolloin seuraukset voivat olla kohtalokkaat.

–Myös maito on ehdottomasti kiellettyä. Maito ei tee laktoosittomanakaan hyvää siilin vatsalle. Raakaa kalaa ei myöskään tule tarjota, sillä siinä voi olla matoja.

Ihmisten toiminnalla on tärkeä rooli siilikannan elpymisessä.

–Pienillä asioilla voi edesauttaa siilin viihtymistä. Jos haluaa pihalleen siilejä, kannattaa laittaa tarjolle vettä ja säästää joitakin heinikkoisia alueita trimmeriltä, sanoo Lautamäki.

Risukasat puolestaan houkuttelevat siilejä talvipesän rakentamiseen.

Lautamäki painottaa, että löytäessään vahingoittuneen eläimen, täytyy soittaa oitis löytöeläintalolle tai suoraan hänelle, jotta eläin saa tarvitsemansa hoidon.

–Luonto pitää itsestään kyllä huolen -ajattelutapa on kaikissa näissä vahingoittumistapauksissa unohdettava.

Korkeat sadevesitynnyrit on hyvä peittää verkolla.

–On melko paljon tapauksia, joissa orava on mennyt juomaan ja hukkunut.

Ensiapuna vahingoittuneen siilin tai esimerkiksi oravan voi nostaa varjoisaan paikkaan pahvilaatikkoon, jottei eläin lähde jatkamaan matkaansa.

–Tarjolle voi laittaa myös vettä. Lisäksi on syytä muistaa, ettei luonnoneläimiä tule koskaan käsitellä paljailla käsillä tautiriskin vuoksi.

Jampan villieläinhoitolan puhelinnumero on 0400 446838. Kiireettömämmissä tapauksissa voi laittaa sähköpostia osoitteeseen ilmoitus@elamanielaimet.fi.

Kommentoi

Palvelut

Ruokapaikka