Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Sininen on rakas väri

Toimittaja Tuomas Manninen saapui lauantaina tapaamiseen kauppakeskus Akseliin suoraan Puulan saaresta. Vakaana aikomuksena oli osallistua Mikkelin Palloilijoiden ja Mikkelin Kissojen paikallisotteluun, mutta ensin hörpätään kahvit Ramilla.

Tarina on hyvä aloittaa hieman kauempaa, vuodesta 1872, jolloin kirjailija Otto Manninen syntyi Kangasniemellä. Mikkelissä koulunsa käyneestä maalaispojasta sukeutui aikansa jykevä suomalainen kulttuurihahmo.

Manninen sai vaimonsa kirjailija Anni Swanin (1875-1958) kanssa kolme poikaa, joista esikoinen Antero oli Tuomas Mannisen isoisä. Nyt Tuomas Manninen isännöi Oton ja Annin huvilaa Kotavuorta Puulalla.

– Kun perin sukuhuvilan, koin velvollisuudekseni lukea koko Oton tuotannon, sanoo Tuomas Manninen.

Luku-urakka ei ollut vähäinen. Otto Manninen on laajan runotuotantonsa lisäksi suomentanut ison joukon maailmankirjallisuuden merkkiteoksia: Molièreä, Ibseniä, Homerosta, Goethea, Euripidestä.

Tuomas Manninen vietti lapsuuden kesät Kotavuoressa. Nytkin hän viihtyy vuonna 1906 rakennetussa huvilassa paljon.

– Olen Kotavuoressa aina lintujen muuton aikaan keväällä ja syksyllä. Tälläkin reissulla näin, kun kymmeniä tuhansia hanhia lensi etelään.

Tuomas Manninen, 60, on neljännen polven helsinkiläinen, joka on sukunsa kautta kiinnittynyt Etelä-Savoon. Siitä kumpuaa mieltymys Mikkeliin ja MP:hen.

Ensimmäistä kertaa nuori mies pääsi MP:n otteluun isänsä kuskaamana vuonna 1974. Vastassa Urskissa oli Oulun Työväen Palloilijat.

Pitkään fanitus oli maltillista, mikä tarkoitti yhtä peliä kesässä. Manninen kuitenkin tunnustaa, että homma on jo aikoja sitten karannut lapasesta.

Nyt taskussa on kausikortti ja pelejä kertyy paljon. Jos kyydit eivät natsaa, yöpyy Manninen hotellissa Mikkelissä.

– Onneksi kakkosessa on ollut paljon joukkueita pääkaupunkiseudulta, joten voin helposti käydä peleissä kotoa, sanoo Helsingissä asuva ja työskentelevä Manninen.

Vaimo ja perheen kolme poikaa eivät jaa Mannisen innostusta mikkeliläiseen jalkapalloon. Kangasniemellä ja Mikkelissä hän käy enimmäkseen yksin.

Onneksi Manninen on jalkapallon kautta löytänyt uusia ystäviä. Asiaa ovat auttaneet Ilta-Sanomien viikoittaiset urheilukolumnit, joissa kirjoittaja esiintyy Jukuri-paidassa.

– Joku on tunnistanut minut kolumnikuvista, ja nyt MP:n vieraspelissä pääkaupunkiseudulla kiertää useita tuttuja. Yksi on Risto, joka oli tulkkina MP:n suuruuden aikana Itä-Saksassa europelissä.

Menestystä tärkeämpi on tunnelma.

Kolumneissa maan suurimman iltapäivälehden sivuilla vilahtelevat myös Jukurit, Kampparit ja Kissat. Manniselle rakkain väri on silti sininen.

– Liian usein en voi kirjoittaa Mikkelistä, toppuuttelee Puulalla ja MP:n peleissä ahavoitunut mies itseään.

Manninen sanoo, että MP:n fanitus on hänelle elämäntapa, joka rytmittää ajankäyttöä. Meneekö joskus reilustikin yli äyrään, joutuu mies itsekin miettimään. Esimerkin hän poimii parin kesän takaa.

– Soudin saaresta manterelle kaksi kilometriä, kävelin kirkolle 17 kilometriä ja ajoin bussilla Mikkeliin 50 kilometriä. Peli oli sitten peruttu rankkasateen takia, selvittää Manninen, jolla ei ole autoa.

Manninen ei ole ultrafani siinä mielessä, että hän ilmaisisi itseään voimakkaasti katsomossa. Hän ei juuri reagoi tapahtumiin kentällä, olivatpa ne miten innostavia tai raastavia tahansa.

Aallot ja laulut Manninen kokee vaivaannuttaviksi. Toisaalta hän ihmettelee, mihin ovat katsomoista ovat kadonneet kiikarit. Hän itse kantaa niitä aina mukanaan.

– Haluan tukea seuroja ostamalla joka kerran makkaraa, kahvia ja pullaa.

Pelaajiinkaan Manninen ei kohdista ylenpalttista kiinnostusta, vaikka kiittääkin MP:n brasseja Lucasta, Denistä ja Melloa pelaajiksi, joilta voi odottaa yllätyksiä.

Menestystä tärkeämpi on tunnelma, jota Manninen löytää alasarjan pelistä. Silti MP:n nousu ykköseen ilman ainoatakaan tappiota innostaa.

– Onhan se upeaa, kun on tullut voittoja, ei siitä mihinkään pääse.

Mannisella on sekä äidin että isän puolelta kirjallista lahjakkuutta kadehdittavan paljon. Hänen luistava kynänsä on toistaiseksi saanut kirjoittamisesta kyllänsä toimittajan työssä.

– Eläkeaikaa varten minulla on joitakin ajatuksia ja aiheita, jotka liittyvät Puulaan.

Tapio Honkamaa

Tuomas Manninen

Syntynyt Helsingissä 1959

Kesäpaikka Kangasniemellä Puulan Kotavuoressa

Isoisovanhemmat kirjailijat Otto Manninen ja Anni Swan

Valtiotieteen maisteri

Toimittaja ja urheilukolumnisti Ilta-Sanomissa

Vaimo ja kolme poikaa

Harrastukset lintubongaus ja Mikkelin Palloilijat

Sininen on rakas väri