Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Koti täynnä elämää

Elettiin vuoden 2012 loppupuolta. Viisilapsisen perheen vanhemmat Sari ja Petteri Järvelä olivat arkisilla ruokaostoksillaan kun puhelin soi. Linjan toisessa päässä naisääni kysyi, että olisivatko he valmiita ottamaan teini-ikäisen tytön luokseen asumaan.

– Muistan sen hetken täydellisesti. Päällimmäisenä nousi ilo siitä, että meistä tulisi vihdoin sijaisvanhempia, Sari Järvelä muistelee.

Pariskunta oli valmistunut puolisen vuotta takaperin Mikkelin kaupungin järjestämästä puolen vuoden mittaisesta PRIDE-koulutuksesta, joka on tarkoitettu sijaisvanhemmuutta harkitseville perheille.

Ajatus sijaisvanhemmuudesta oli kytenyt mietteissä tosin jo pidemmän aikaa.

Omakotitalo Mikkelin Rantakylässä alkoi kuitenkin käydä pieneksi seitsenhenkiselle perheelle.

Kuin onnenpotkusta Järvelät löysivät Juvan Lautealasta myytävänä olevan vanhan kyläkoulun. Muutto koitti vuoden 2011 lopulla.

– Siinä kohtaa totesimme, että nyt olisi tilaa muillekin kuin omille lapsillemme. Ilmoittauduimme PRIDE-valmennukseen, joka alkoi sopivasti kuukausi muuttomme jälkeen.

Valmennus vahvisti kiinnostusta entisestään. Toisinkin olisi voinut käydä. Valmennus itsessään ei sido mihinkään, mutta se vaaditaan kaikilta sijaisperheiltä. Se on ikään kuin harkinta-aikaa. Jotkut osallistujista huomaavat, ettei sijaisvanhemmuus sovikaan heille.

Myös Järvelät kokivat valmennuksen aikana pieniä epävarmuuden hetkiä.

– Mutta ne tunteet eivät olleet voimakkaita. Lopuksi olimme varmoja siitä, että tämä on meidän perheemme juttu.

He sanovat, että myös omien lasten kuunteleminen on tärkeää. Onhan kyseessä elämänmuutos, joka koskee koko perhettä.

– Alkuun ilmassa oli hämmennystä, mutta siitä selvittiin keskustelemalla. Lapsille tulee antaa vapaus kysyä ja kertoa tunteistaan, Petteri sanoo.

– Lasta kuuntelemalla voi lähteä oikomaan mahdollisia väärinkäsityksiä. Meidänkin vanhimmat lapsemme ihmettelivät alkuun, että eivätkö he riitä meille. Melko nopeasti he ymmärsivät asian oikean laidan, Sari täydentää.

Sijoitettu lapsi asui perheessä kaksi vuotta.

Eipä mennyt kauaakaan lapsen poismuutosta, kun Järvelät olivat jälleen ison kysymyksen edessä.

Tällä kertaa sijaisperhettä oli vailla pieni vauva.

– Vastasimme myöntävästi. Vauva-arki oli meille tuttua. Kaikki tuntui luontevalta.

Sijoitus oli pitkäaikainen, ja se jatkuu edelleen. Lapsi on nyt varttunut pian koulutaipaleensa aloittavaksi junioriksi. Perheeseen on hänen lisäkseen sijoitettu myös kaksi muuta lasta.

Kaikkiaan Järvelät ovat toimineet neljän pitkäaikaisesti sijoitetun lapsen sijaisperheenä.

Lyhytaikaisia sijoituksia, joissa lapsi asuu sijaisperheen luona yleensä muutaman kuukauden, on ollut vuosien mittaan toistakymmentä.

– Omista lapsistamme kolme asuu edelleen kotona, ja tällä hetkellä meillä asuu myös kolme sijaislasta. Jokaisella on käytössään omat huoneet.

Haluamme auttaa lapsia

Pitkäaikaisessa sijoituksessa perhe sitoutuu ottamaan lapsen luokseen asumaan niin pitkäksi aikaa, jonka tarve vaatii – jopa lapsen täysi-ikäisyyteen saakka.

Aina on kuitenkin mahdollisuus, että lapsi muuttaa takaisin biologisten vanhempiensa luokse, jos ongelmat synnyinkodissa saadaan korjattua.

– On täytynyt osata asennoitua siihen, että lapsi saattaa lähteä milloin hyvänsä. Se ei ole helppoa, sillä lapsiin kiintyy. Näitäkin tunneasioita käsittelimme PRIDE-valmennuksessa.

Kipeistä luopumisistakin on päästy eteenpäin.

Järvelät sanovat, että myös lapset ovat oppineet ymmärtämään, ettei sijoitettu lapsi asu perheessä ikuisesti.

Järvelän perheen koti on täynnä elämää. Vaikka elo lapsikatraan kanssa vaatiikin aikaa ja joskus myös hermoja,sijaisperheenä toimiminen ei ole pariskunnan mukaan työtä. Se on ennemminkin elämäntapa.

Ydinajatus siitä, miksi he alun perin lähtivät toimintaan mukaan, kulkee matkassa joka hetki.

– Haluamme auttaa vaikeuksissa olevia lapsia, he tiivistävät.

Perheen arki koostuu aivan tavallisista asioista. Sari on täysipäivänen perhehoitaja, Petteri käy työssä kodin ulkopuolella.

Arkeen kuuluu myös vastamäkiä ja epätoivon hetkiä, joita tulee kaikissa perheissä.

Kahdeksan vuoden aikana Järvelät ovat kuitenkin oppineet, että kaikesta selviää.

– Tärkein tehtävämme on pitää lapsista huolta. Olemme todella isojen asioiden äärellä. Mitään isompaa ei olekaan kun elämä, kuolema ja lapset, Petteri painottaa.

Sari Järvelä lähtee tammikuussa ensimmäistä kertaa sijais- ja jälkihuoltoyksikkö Pessin PRIDE-valmennuksen ohjaajaksi.

Hänen parinaan valmennuksessa toimii sosiaalityöntekijä Salla Lilja.

– Sijaisperheeksi soveltuu ihan tavallinen perhe. Valmennukseen voi ilmoittautua vielä tämän viikon ajan. Ainakin kaksi perhettä mahtuu vielä mukaan.

Sijaisperheitä tarvitaan jatkuvasti lisää. 9. tammikuuta alkavaan valmennukseen voi ilmoittua ottamalla yhteyttä puhelimitse numeroon 040 129 4417 tai sähköpostilla osoitteeseen salla.lilja@essote.fi. Lisätietoa valmennuksesta: www.essote.fi/pessi.

Anni Suomela