Kaupunginhallitus yrittää taas kiivaasti miettiä, miten puhaltaa elinvoimaa Mikkeliin. Yksi keskeinen pohdinnan kohde on, millaista panosta Mikkeli odottaa kaupunginjohtaja Timo Haloselta.
Enemmän ja vähemmän suoraan on Haloselle viime vuosien aikana viestitetty, että enempi jämäkkyys ei olisi haitaksi.
Kovin näkyvää muutosta ei patistelu ole tuottanut. Halonen on viihtynyt mieluummin vähän syrjässä kuin kaikkein kiivaimmissa melskeissä.
Parhaillaan kaupunki viilaa työnantajana kaupunginjohtajan tehtäväkuvaa sekä tulevia painotuksia. Pöydällä on myös korotus palkkaan, joka nyt on 11 900 euroa kuussa.
Haloselta odotetaan paneutumista elinvoimatyön uudistamiseen ja tehostamiseen. Tarvetta on vahvistaa edunvalvontaa ja kaupunkimarkkinointia. Edelleen työlistalla on korkeakoulupoliittisten linjausten selkiyttäminen.
Kuntajohtajien hommia tai palkkoja on muuten turha kadehtia. Painetta tuppaa olemaan vähän joka suunnalta, ja palkkataso on vastuuseen nähden maltillinen.
Hakijamäärät ovatkin suorastaan romahtaneet. Esimerkiksi maan eturivin kaupunkeihin kuuluva Hämeenlinna sai huhtikuussa vain seitsemän hakemusta avoimeen kaupunginjohtajan virkaan.
Toisaalta voi kuntajohtajan hommissa onnistuakin. Esimerkistä käy pitkään Oulua ja Vantaata menestyksellä johtanut Kari Nenonen.
Nenonen palkittiin historian ensimmäisenä Vuosikymmenen kuntajohtajana. Valinnan tekivät Kunnallisalan kehittämissäätiö ja Suomen Kuntajohtajat ry.
Nenosen johdollaan Vantaan taloutta tasapainotettiin ja saatiin velkaantumiskehitys hallintaan. Tiukkoina taloudellisina aikoinakin hän uskalsi vahvasti panostaa tulevaisuuteen.
Nenonen oli selkeästi arvojohtaja. Hänellä oli vahva rooli johtamiensa kaupunkien kurssin muuttamisessa ja kulttuurin uudistamisessa. Nenonen sai valtuuston puoluerajat ylittäen sitoutumaan toimenpiteisiin ja yhteiseen muutokseen.
Suomen Punaisen Ristin Mikkelin osasto on palkinnut Kaisa Silvennoisen kultaisella ansiomitalilla 30 vuoden vapaaehtoistyöstä.
Hopeisen ansiomitalin saivat Ari Lapinvuo ja Maija Hokkanen sekä pronssisen Tuulikki Autio. Viirillä palkittiin Tarja Tervo. Onnittelut!
Puheenjohtaja Jaakko Honkanen toivoo uusia jäseniä, jotta SPR:n Mikkelin osasto voisi tarjota apuaan jatkossakin. Tarvetta uusille käsille on varsinkin ensiapuryhmässä.
–Mitään muuta tulijat eivät tarvitse kuin motivaatiosta. Kaiken muun osaamisen saa koulutuksen myötä, Honkanen lupaa.
Honkanen itse kiintyi Punaiseen Ristiin jo pikku poikana, kun järjestö 1956 etsi ja neuvotteli hänen tätinsä vuosikymmeniä kestäneestä vankeudesta Neuvostoliitossa vapauteen koti-Suomeen.
Täti asui Raudun kylässä Karjalassa ihan valtakunnan rajan vieressä. Lehmät eivät olleet siihen aikaan aitauksissa vaan paimenet niitä vahtivat.
Joskus karjaa eksyi rajan yli. Paimenet hakivat eläimet yleensä takaisin kotiin, mutta kerran kohtalo muutti suunnitelmia.
Naapurin rajavartijat pidättivät viisi paimenta syytettynä vakoilusta. Honkasen täti oli tuolloin 16-vuotias.
Matka jatkui Siperiaan. Kerran täti pääsi pakenemaan hiilivaunussa Moskovaan saakka, mutta huono tuuri jatkui. Hän jäi kiinni, ja edessä oli paluu Siperiaan.
Vuosikymmenien vankeus päättyi siis Punaisen Ristin avulla 1956, jolloin Honkasen täti pääsi takaisin Suomeen.
–Tädin tarina liikutti minua jo silloin. Aktiivinen työni Punaisessa Ristissä alkoi 1977, ja sitä on jatkunut, Honkanen sanoo.