Kolumni: Vaiennut tenori soi ääniraidoilla

Antero Heikkinen

Suomalaisen viihdemusiikin keskeisiin osaajiin kuudella vuosikymmenellä vaikuttaneen huikean tenorin Matti Fredi Siitosen live-ääni on vaiennut.

Suositun musiikin moniammattilaisen lähtö koskettaa monella tavalla.

Mikkelissä heinäkuussa 1942 syntyneenä hän otti ensiaskeleet Tykkimiehenkadulla. Upseeri-isän työn myötä Siitoset muuttivat 1940-luvun lopulla Riihimäelle ja asettuivat 1950-luvulla Hämeenlinnaan.

Hienoja muistoja kumpuaa omilta nuoruusvuosilta, kun suosikkilaulaja Fredi esiintyi vuosittain Ristiinan Metsälinnassa ja Kuomapirtillä.

Kaveri- ja ystäväporukalla oltiin kuuntelemassa ja tyttöjä slovareita tanssimassa.

Fredin kanssa kohtasin jutuntekijänä, kun hän ja Kivikasvot konsertoivat 1975 Mikkelissä ja Fredi lauloi Karkialammen sotkun tansseissa.

1992 sain Imatran BB-viikon Swinggolf-kisan isäntänä puhelun, jossa Matti Siitonen kertoi, että vaimo on saanut kutsun golfkisaan. Pääsisikö puoliso mukaan. Tunnistin soittajan Frediksi. Toivotin hänet ja Eva-Riitta Siitosen tervetulleeksi.

Avaa sydämesi mulle, Puhu hiljaa rakkaudesta ja Pieni nukke ovat tällä hetkellä soineet aktiivisesti kotona. Vippaa mulle vitonen -biisiä hyräilen, kun askellan Tykkimiehenkatua aamulenkeillä.

Fredin viimeiseksi jäänyt sanoitus on tehty Pepe Wilbergin tai heidän yhteisesti levytettäväksi.

Hyvinkin mahdollista on, että siitä ääniraita syntyy:

”Nyt mä olen vapaa, avoin tie on edessäin. Nyt matkatessain on tuntematon määränpää”.

Musiikkiystävät ovat varmaan puuhaamassa Fredin muistokonsertteja.

Odotan, että Mikaelin ja Hyvinkääsalin yhteistyö tuo kiertueen myös Mikkeliin, Fredin synnyinkaupunkiin.

Kommentoi